Pieniä rutiineja

Hellou!

 Ajattelin tulla kertomaan vähän tän hetkisistä tunnelmista ja meidän pienistä rutiineista, joita alkaa pikkuhiljalleen muodostua. Tai en tiiä voiko näitä ihan rutiineiksi sanoa, mut sinnepäin ainakin :D

❤Jamiel on nykyisin tosi paljon hereillä ja päivisin nukkuu paljon pienemmissä pätkissä päikkäreitä kuin aiemmin.

 

 

❤Silloin kun täällä ollaan hereillä, ni syli on ehdottomasti paras paikka ❤

 

 

❤Mulla on siis kirjaimellisesti kädet täynnä ison osan päivästä.

 

 

❤Oon alkanut harkita jonkinlaisen kantoliinan/repun hommaamista kotikäyttöön.

 

 

 

❤Ainiin, pelkkä sylissä olo ei aina riitä pikkuherralle, vaan parasta on jos tanssin tai köpöttelen ympäri huonetta.

 

 

❤Raasulla on päivisin hieman mahavaivoja ja pieni hytkyttely rentouttaa ❤

❤Jamiel syö paljon. Jamielilla tuntuu olevan kokoajan nälkä. Äitiinsä tullut. 

Vähintään kahden tunnin välein halutaan maitoa ja sitä yritetään hotkia siihen malliin, ku ei ois koskaan ennen syönyt tai maitoa nähnytkään :D

 

 

❤Mua välillä pelottaa annanko liikaa maitoa, mut toisella on selvästi nälkä!

 

 

❤Mulle on onneks kerrottu, et vauva kyllä puklaa ylimääräiset maidot, jos niin sattuisi muka käymään.

 

 

❤Jamiel on puklannut ehkä vaan kerran tai kaks, enkä oo niistäkää täysin varma.

 

 

❤Entä jos tää vauva ei osaa puklata? Onkohan normaalia jos vauva ei koskaan puklailekkaan?

 

 

 ❤Sen puoleen Jamielilla on kyllä mahtavat röyhtäystaidot! Sekin on varmaan äidiltä perittyä :D

 

 

 ❤Jamiel osaa myös huutaa naama punaisena kitarisat vilkkuen, jos kaikki ei tapahdu heti kun herra haluaa. Yhtä malttamaton ku minäkin siis . Tosin, mun tulee harvemmin huudettua ihan yhtä ponnekkaasti :D

 

 

 ❤Oon alkanut tekee Jamielille hierontoja kerran pari päivässä, jossa hierotaan kevyesti etenkin mahan ja jalkapohjien aluetta. Se näyttää helpottavan masua ja on kivaa yhteistä hellittelyaikaa.

 

 

 ❤Viimeistään klo.19 aletaan iltapuuhiin.

Haluun meinaa keretä aina salkkareiks sänkyyn :D t. Mummu.

 

 ❤Vauva käy vähintään jokatoinen ilta kylvyssä. Jamiel rakastaa vettä ja veden lorinaa.

 

 

 ❤Kylvyn jälkeen hierotaan jalkapohjia, laitetaan tarvittaessa vähän öljyä poskiin ja vaihdetaan yöpuku.

 

 

 ❤Sen jälkeen kääriydytään vilttiin, juodaan iltamaidot ja rauhoitutaan nukkumaan mun viereen. Jamiel saattaa ensin tapittelella mua hetken ihmetellen ja nukahtaa omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti simahtaa samantien.

 

 

 ❤Kylvyn jälkeen yöt sujuu rauhallisesti ja nukutaan paremmin. Tosin Jamiel on nukkunut muutenkin yöt hyvin. Välillä heräilee tietenkin syömään, mut ruuan saatua nukahtaa kuitenkin samantien uudestaan :)

 ❤Aamuisin herätän Jaden kouluun ja autan aamuhommissa. Siinä sitten sählätään niin kauan kuunes Jade on päässyt ovesta.

Jamiel heräilee usein samaan aikaan ku me ja välillä on vähän rumbaa, ku yritän yhtä aikaa vaihdella vaippoja, syöttää, ettii Jadelle vaatteita, petaa sänkyä, keittää kahvia ja pukee itsekkin päälle :D Sitku Jade on päässyt koulumatkalle, ni tilanne rauhoittuu ja pääsen juomaan rauhassa kahvit ja höpöttelemään Jamielille, joka on usein tässä vaiheessa maannut jo aikansa päivävaatteet päällä sitterissään ja ihmetellyt mitä täällä oikeen touhutaan. Varmaan mielessään kauhistelee et millaseen perheeseen se oikee onkaan joutunut! :D❤

❤.lla cami

PS.

 Arvatkaa kelle tuli äsken vaunut! Just tein kaupat ja nyt ne on vihdoinki meijän eteisessä! :)

Oon niin innoissani niistä, et kärräilin niillä juuri ympäri kämppää.

 Se koppa jonka tilasin on vielä postissa ja nythän mun piti ostaa enää pelkkä runko,

mut innostuin ja tadaa, ostin vähän lisäosia :D Kerron niistä myöhemmin ku kerkiin, mut sen verran kerron jo nyt et huomenna vaunuillaan!

 

 

PPS.

 Jamiel täytti eilen 6viikkoa❤





Jamiel 1kk

Heyy! Tulin kertomaan vähän vauvakuulumisia sillävälin ku Jamiel nukkuu päikkäreitä. Pienellä näyttää olevan vähän mahavaivoja ja äsken missään muualla ei ollut hyvä olla kuin sylissä. Eikä siinä, mielelläni pitelen sylissä, mut on se vaan niin kurja katsoa avuttomana vierestä ku toinen pinnistelee niin reppanan näköisenä. Ei voi muuta kuin puhella lohduttavalla äänellä ja välillä huomaan eläytyväni ihan täysillä Jamielin ilmeisiin ja joskus jopa vaistomaisesti pinnistelevän mukana, ihan ku se muka helpottais toisen mahavaivoja. Onneks Jamien mahavaivat on (ainakin vielä) tosi vähäisiä. Meillä nukutaan hyvin pitkiä pätkiä, eikä mahavaivat valvota öisin.

Mehän ollaan siirrytty nyt kokonaan pulloruokintaan ja se on varmasti yks osasyy mahan kovuuteen. Mähän päätin olla stressaamatta imetyksestä jo ennen ku Jamiel oli edes syntynyt, mut nyt täytyy myöntää et vähän harmittaa. Aika paljonki. On sellanen epäonnistunut tunne. Mehän ollaan alusta alkaen käytetty ruokinnassa myös pullottelua, joka alotettiin sairaalassa aluks antibiootin takii. Kotona sit jatkettiin molemmilla, mut huomasin jo heti alussa tuttipullon vievän voittoa. Päästiin kuitenki ihan hyvään kompromissiin pullottelun ja imetyksen kanssa, joka oli mulle ihan okei ja kolme viikkoa sujuikin ihan suht hyvin. Pikkuhiljaa imetys kuitenkin tökki kokoajan enemmän ja enemmän. Jamiel ei meinannut saada otetta ja otteen löytymisen avittaminen oli kunnon työn ja tuskan takana. Sit yhessä vaiheessa mä vaan luovutin. Aloin antamaan pääasiassa korviketta, mut kuitenki jokapäivä tarjonnut myös rintaa. Paitsi että nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, et pelkkä rinnan esiin ottaminen saa Jamielin huutamaan punasena raivosta. Arvatkaa mikä fiilis. Esim eilen. Yritin jonkun aikaan ja jopa tiputtelin maitoa suuhun, mut ei, Jamiel ei saa otetta. Sit aikani yritettyä, luovutin taas. Koko hommasta ei vaan tule mitään.
Asia on mulle ihan okei, kyllähän sillä korvikkeellakin kasvaa, mut tää tunne... Ei se oo Jamielin syy ettei ote onnistu, mut mun omaatuntoa tässä kolkuttaa ku en saa sitä onnistumaan. En mä tienny et koko hommasta tulee näin pahamieli ja et imetys on sittenki mulle herkkäpaikka. Ja siks mä en halua luovuttaa vielä ihan kokonaan. Jospa me tänään onnistuttais.
No, se siitä aiheesta. Mun piti tulla kertomaan Jamielin kasvusta ja kuulumisista, eikä tekemään mitään luentoa imetyksestä :D

Ja ettei tästä kirjotuksesta tuu nyt liian pitkää, ni lisään tänne enää Jamielin kasvumitat ja videon, jonka tein kuukausipäivän kunniaksi.
Jamielhan täytti meinaan perjantaina jo kuukauden! ❤ Me juhlittiin tiistaina myös neliviikkois päivää. Luulin meinaa ekaks, et Jamiel täytti jo sillon kuukauden, mut eihän se niin kuulemma lasketakkaan :D. Jos Jamiel syntyi 29.12, ni tottakai se täyttää kuukauden vasta 29.1, eikä silloin ku tasan neljä viikkoa on mittarissa. En silti voi vieläkää täysin tajuta miten neljä viikkoa ei muka lasketakkaan kuukaudeksi. No anyway, söin juhlapäivän kunniaksi munkin sekä tiistaina että perjantaina! :) Kerrankos sitä eletää!

 Jamielin neuvola 27.1.

(IKÄ 4VIIKKOA + 1PÄIVÄ)

 

 

Suluissa syntymämitat

 

 

PITUUS   52,7cm   (47cm)

PAINO  4280g   (3301g)

PÄÄNYMPÄRYS  36,8cm   (34cm)

 

 

 

"Vauhdilla kasvaa, pituutta tullut hyvin. Painoa sopivassa määrin.

Nostanut maitomääriä. Kohdistaa katsetta, ääntelee. Iho kaunis, Silmät kirkkaat. Suu kunnossa."

 

 

 

Mä en muistanu et vauvat kasvaa noin nopeesti.

Viis pilkku seittemän senttii kuukaudessa, oikeesti.

Tätä menoohan Jamiel on kohta mun mittanen :D

 

 

 

 

LINKKI  https://www.youtube.com/watch?v=-3B95JyHR2g

❤.lla cami

JAMIEL - 3viikkoa

 

Moi! Me juhlittiin eilen Jamielin 3viikkoispäivää :) Jamiel pääsi sen kunniaks ekaa kertaa käymään kaupassa. Käytiin mun kaverin ja sen lapsen kanssa Lidlissä tekee ruokaostoksia ja Jamiel käyttäytyi oikein nätisti. Jamiel istui ostoskärryihin laitetussa turvaistuimessa ja lopuksi pääsi vielä mun ystävän syliin. Mä taas keskityin täyttämään ostoskoria ku mikäkin nälänhätään joutuva. Vähän harmittaa, etten edes muistanut ottaa jamielista -ekaakertaakaupassa-kuvaa.

 

 

 

 

Huh, mä oon jotenkin tosi väsynyt tällä hetkellä. Ei sillein, et Jamiel olis mitenkää enemmän valvottanut mua, mut ite en oo vaan malttanut aamuisin nukkua tarpeeksi. Oon alkanu heräämään Jamielin viimeisen "yö"syötön jälkeen, siinä viiden kuuden välissä ja nyt tää alkaa jo vähitellen tuntumaan. Taidan repästä ja ottaa nyt päikkärit Jamielin kanssa. En oo yleensä yhtään päiväuni-ihmisiä, mut nyt on pakko ottaa pienet levot! Ehkä alan harrastamaan päiväunia. Kuulostaa ainakin tällä hetkellä ihan parhaalta idealta. Harrastuksesta tuli mieleen, et kokeilin eilen varovasti vähän jumppailla. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin laitoin lihakset työskentelemään muutaman kyykkysen verran :D Oon aivan rapakunnossa. Ei ihme että väsyttää, kun liikunta on ollut nollassa ja mun terveellinen syöminenkään ei ole lähtenyt vielä käyntiin.

Mulle on meinaan jäänyt raskauden ajalta pahatapa. Loppu raskausaikanahan nukuin huonosti ja heräsin yöllä herkkuhimoissani syömään makeeta.  Eikä siinä mitään, mut nykyään ku herään syöttämään Jamielia, ni oon jatkanut tätä rituaalia! Oon joka yö syönyt vähän lakuja tai suklaata. Viime yönä söin keksejä. Oon pettynyt. Oon surkea ruokavalioihminen.

Tähän tulee muutos. En halua olla väsynyt, mut kai sitä nyt väsyy, jos syö yöllä karkkia eikä nuku tarpeeksi. Nyt riitti. Täytyy tehdä joku ansa mun karkkipiilolle, etten mee sinne enää yöllä. Joku ämpäri joka heittää vettä mun päälle ku avaan kaapin. Ei jestas.

 

Hassu juttu muuten. Kuuntelen radioo ja ne puhuu siellä parhaillaan ruokavaliosta, väsymyksestä ja hormoonitasapainosta ja siitä, et on ihan turha ihmetellä väsymystä jos ei nuku kunnolla! Tää on varmasti joku merkki, et mene cami nukkumaan äläkä niuhota siellä  Ihanaa, nyt otan Jamielin kainaloon ja sukellan hetkeks peiton alle. Hyvää yötä ❤

 

PS:

Jätän teille loppuun pari Jamielin 3 viikkoiskuvaa, jotka me otettiin eilen :)

 

 

 

❤.lla cami

JAMIEL - 2viikkoa

Hei! Meillä on tää viikko kulunut taas niin vauhdikkaasti, et en oo malttanut keskittyä blogin kirjoittamiseen pariin päivään. Suunnittelin kyllä kovasti tiistaina tekeväni postauksen, kun Jamielkin täytti 2viikkoa, mutta se sitten jäi siinä tohinassa ❤ Miten tää aika nyt näin nopeasti menee, juurihan Jamiel vasta syntyi ja kohta tuleekin jo kolme viikkoa täyteen. 

Ollaan nyt nautittu tästä vauva-arjesta täysin siemauksin ja haettu vähän omaa rytmiä päiviin. Jamiel nukkuu suurimman osan, mutta hetkittäin heräilee ihmettelemään meitä ja ympärillä olevia asioita. Päivisin Jamiel nukkuu sitterissään ja yöt mun vieressä. Iltaisin ollaan otettu omaa aikaa muutaman tunti ja pötkötellään rauhassa sängyssä höpötellen. Jamiel tykkää makaa mun rinnan päällä mahalleen samalla kun katselen ohjelmia. Jamiel tykkää kun laulan sille. Ainakin haluan uskoa niin (vaikka Jade vähän ilkikurisesti väittikin et Jamiel kärsii ja saa vielä traumoja :D ). Aion laulaa Jaden väitöksistä huolimatta, koska Jamiel ihan selvästi rauhoittuu aina kuuntelemaan. Me myös kuunnellaan musiikkia paljon. Mulla on pari kappaletta joita soitin Jamielille silloin, kun se oli vielä mun mahassa ja nyt koitan testailla voikohan Jamiel muistaa niitä jos soitan niitä uudestaan. Oon meinaa kuullut, et vauvat voivat syntymänsä jälkeen rauhoittua paremmin kuullessaan tuttuja mahassa kuulemiaan ääniä, niin ihmisten kuin musiikinkin. Meinasinkin tän olevan myöhemmillä viikoilla avuksi, jos Jamielilla on vaikka mahavaivoja ja on vaikea rauhoittua tai sit ihan vain nukkumaankin mentäessä. Tää pikkutyyppi osaa jo kova äänisesti vaatia tarpeitaan, mutta nauttii tyytyväisenä heti kun on saanut haluamansa. Tällä viikolla Jamiel on alkanut heiluttelemaan enemmän käsiään ja tunkemaan sormia suuhunsa ja vaikka yritin leikata noita pienen pieniä kynsiä lyhemmäksi, niin siltin Jamiel on onnistunut saamaan itselleen pari pientä rupea poskeensa. Ollaan myös kuvailtu tosi paljon ja Jamiel on oikein kuvauksellinen nuori mies :D Yleisesti ottaen kaikki on ollut jotenkin tosi helppoa (ainakin vielä) ja turhaan pelkäsin, et joudun luopumaan esim. niistä mun pitkistä lämpimistä suihkuhetkistä. Jamielhan nukkuu niin paljon, että hyvin kerkeää ja Jade on voinut vielä auttaa olemalla samassa huoneessa heräämisen varalta. Täällä kerkee jopa siivota ja kokkailla ihan rauhassa. Ei kannata kuitenkaan nielaista ennen ku tipahtaa, sillä viikot vierii, Jamiel kasvaa ja hereillä olo lisääntyy :) Neuvolatäti kävi meillä torstaina punnitsemassa Jamielia (kaikki on lähtenyt hienosti käyntiin ja painokin on noussut jo 3650g) ja juttelemassa kuulumisia. Me ei päästy Jamielin kanssa liikkumaan neuvolaan päin, ku ollaan vieläkin ilman vaunuja. Mun serkkuhan ei meinaan päässytkään tulee suomeen silloin jouluna ja niinpä ne meille sovitut vaunut on edelleenkin siellä. Nyt suunnitellaan vaan miten me saataisiin ne helpoiten tänne ja koska me ollaan Madden (serkku) kanssa luonteeltamme sen verran aikaansaavia ihmisiä, ni mun ei kannata pidätellä ainakaan hengitystä niitä odotellessa :D Onneks ens viikolla saadaan toiselta ystävältä yhdet lainavaunut, ni päästään Jamielin kanssa vähän ulkoilemaankin. Nyt kun pakkaset on hellittänyt tohon 10-13 asteeseen, ni toi ilmahan suorastaan kutsuu kävelylle. Tuolla on niin kaunistakin! Lumihanki kimmeltää ja aurinko paistaa ❤

❤.lla cami

Jamielin 1viikkoispäivä

Heippa! Meillä juhlitaan tänään Jamielin 1viikkoispäivää ❤ Jamiel on nyt elänyt elämänsä ensimmäisen viikon mahan ulkopuolella ja kulunut viikko on ollut suuri muutos mun, Jaden sekä Jamielin elämässä. Me ollaan saatu uusi pieni perheenjäsen kotiimme ja Jamiel on päässyt vihdoin eroon mahan ahtaista tiloista, hengittänyt ensimmäiset ilmat keuhkoihinsa, napanuora muhun on katkaistu ja Jamiel on päässyt ensimmäistä kertaa tissille, päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa syliin ja saanut tuntea halauksen, puristanut ensimmäistä kertaa tiukasti mun sormea ja saanut ekaa kertaa katsella ympärilleen jossa kaikki nähty on uutta. Kuinka valtavasti Jamiel on tuonut jo iloa meidän elämään vain olemalla olemassa ja miten ihana tunne onkaan saada herätä tuon pienen vierestä aamuisin.. Tää viikko on ollut aivan huikea kokemus, eikä tätä rakkauden määrää pysty sanoin edes kuvailemaan. Mä oon vaan niin rakastunut. Mun sydän on pakahtua ku katson Jamielia. Niin pieni ihminen, niin vähän aikaa tunnettu, mutta siltin toinen on jo ihan uskomattoman rakas. Tää on vaa jotain niin älytöntä ja viikko on ollut tosi tunteellinen kaikinpuolin. Oon niin kiitollinen et ollaan saatu tää pieni meidän elämään ja ootan innolla seuraavia päiviä, viikkoja ja vuosia joita voidaan kokea keskenämme ❤

Tänään me ollaan otettu paljon valokuvia viikkopäivän kunniaksi, ollaan nukuttu pitkään ja noustiin ylös vasta kun Jamiel oli tasan viikon ja kolme minuuttia vanha (kello 9.00). Muistelin herätessä viikkoa taaksepäin ku makasin vielä leikkauspöydällä ja näin Jamielin ekaa kertaa ja kuinka oisin niin halunnut pienen jo heti syliin, mut en pystynyt ottamaan. Nyt Jamiel sai viettää aamulla pitkään mun sylissä ja siinä me vain katseltiin toisiamme ❤ Neuvolatätikin kävi tänään moikkaamassa meitä. Multa poistettiin tikit ja Jamiel punnittiin ja tarkastettiin. Kaikki on molemmilla hyvin, mun haava on lähtenyt parantumaan ja Jamiel voi hienosti ja oli saavuttanut syntymäpainonsakkin jo takaisin :) Mä en kylläkkään ole vielä saavuttanut mun normaalipainoa. Ei meinaa kaikki mun keräämä talvikerrasto ollutkaan vauvasta, vaan voin kiittää ja kumartaa niille mahapäivien berliinimunkkeille ja herkkupäiville :'D Ekana päivänä ku Jamiel oltiin leikattu ja kattelin mun mahaa luulin et ne on unohtanu mun sisälle toisen vauvan tai vähintään jonkun työkalusarjasetin. Ei mulla Jade aikana jäänyt tollasta kumpua! Noo, kuukauden päästä voin huutaa mahalle että täältä tullaan ja antaa heittää. Me aletaan meinaa Jamielin kanssa jumppaamaan ja mä vähennän herkkuja!

 Loppuun kuvia Jamielista ❤.

 PS.

Odotan et Jamiel herää ja päästään herkuttelemaan :D Jamielin viikkopäivän takia tietenkin. Jamiel pääsee mun rinnalle ja mä kerään viereen vähän herkkuja (suklaakonvehteja ja kahvia)  joita voin napostella Jamielin ruokaillessa.

 

 

PPS.

Jadesta on ollut iso apu Jamielin kanssa. Ne tulee tosi hyvin toimeen keskenään! :) Palaan aiheeseen vielä erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.

 

 

 

Hyvää viikon alkua kaikille!

PS. Huomenna on jo keskiviikko!

 

 

 

❤.lla Cami, Jade ja Jamiel