keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Marraskuu 2016


Hello!
En keksi otsikkoa. En edes tiedä mistä aloittaa, mut kaipuu blogiin ja kirjoitteluun sai mut kirjautumaan pitkästä aikaa bloggeriin ja klikkaamaan kohdasta "uusi teksti". Mulla on ikävä tänne ja ikävä aamuja jolloin -omahetki, kuppikahvia ja blogi-yhdistelmä kuuluivat aamurutiineihin. Ja silloin jos on kerta ikävä, niin mitä sitä sen enempää miettimään. Annetaan blogille vielä mahdollisuus. Olo on kuin lapsella jouluna ja tunnen heti nauttivani ajatuksesta, kuinka ihana on aloittaa taas aamut kahvikupposen kanssa tarkastaen lempibloggaajien uudet postaukset ja uppoutua niiden ihanien kuvien ja tekstien maailmoihin.
Ja tää vuodenaika. On mun mielestä ihan itsestäänselvyys, että talvi ja blogin kirjoittelu kuuluu yhteen. Talvella on aikaa rustailla mietteitä, arjen tapahtumia ja haaveita. Talvessa on jotain selittämätöntä tunnelmaa. Talvi on mun mielestä täynnä taikaa ja rakastan sitä, kun voin tunnelmoida kynttilän valossa, juoda glögiä villasukat jalassa ja katsella ulkona leijalevia lumihiutaleita.
Saattaa kyllä olla, et mun viimevuotinen raskausaika ja sen tuoma jännittävä odotus uuden perheenjäsenen kohtaamiseen vaikuttaa mun mieleen edelleen, koska oon alkanut pitää talvesta paljon enemmän kuin ennen. Miettikää, et viime talvena tähän aikaan olin vielä raskaana ja me elettiin Jaden kanssa kahdestaan. Tänä talvena meidän lisäksi perheeseen kuuluukin "yhtäkkiä" suloinen pieni 10kk.n ikäinen poika, joka konttailee kovaa vauhtia huoneesta toiseen ja tuo aivan suunnatonta iloa ja rakkautta meidän elämään vain olemalla olemassa. En vaihtaisi päivääkään.
Ennen kun tästä mun ekasta kirjotuksesta tulee sekavampi ja kerkeen vahingossa kirjoittelee kaikesta taivaan ja maan välistä samaan lauseeseen, ni päätän tän tähän ja palailen ensi kerralla paremmin meidän tän hetkisiin kuulumisiin. Ihana palata taas takaisin tänne ja toivon et tää mun alkuinnostus ei heti yhdessä yössä katoaisi. En kyllä tiedä lukeeko tätä blogia enään ketään, mutta ehkä tänne joku joskus vielä eksyy :)







❤.lla cami







lauantai 19. maaliskuuta 2016

Snapchat


Heippa! Blogi on ollut nyt vähän hiljaiselolla, mut palailen pian kirjoittelee tänne lisää. Päivät on vaan mennyt tosi nopeasti Jamielin kans touhutessa, ulkoillessa ja sarjoja katellessa. Oon myös innostunut nyt tosta snapchatista, jota pitkän aikaa ensin vastustelin ku sisko yritti mua sinne houkutella. En osaa vielä hyvin käyttää sitä, mut täysin koukussa ollaan ja oon jo muutaman päivän kuvaillut sinne pätkiä meidän päivistä. Jos joku haluaa seurailla meijän päivien kulkua, ni mut löytää nimimerkillä camilla.jaskari :)





Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!





❤.lla cami



sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Baby sai nimekseen..


Heippa! Mun pikkuherralla on nyt vihdoin koko nimi! :) Noni, än yy tee nyt, silmät kii! Saa avata:



Jamiel Leon Julian


Siinä se nyt on. Mustaa valkoisella. Mun vauva. Mun ihanan vauvan ihana nimi.
 Se nimi, jota oon hokenu kymmeniä kertoja ääneen muiden nimien kanssa.
 Se nimi, joka sai aikaan hikipisarat otsalle, ku en osannut päättää onko se tämä vai sittenki joku toinen. Se nimi, jonka vuoksi selailin silmät ristissä nimilistoja ja nimien merkityksiä.
Se nimi, joka lopulta kuitenkin kolahti. Se nimi, joka mun mielessä on pyöriny monta kuukautta, enkä kuitenkaan heti tajunnut et se on se oikea.
Se nimi, jota mun lapsi tulisi käyttämään lopun elämänsä. 
Jamiel Leon Julian.
Traagista, mutta totta. 

Ellei oteta huomioon sitä mahdollisuutta, kun Jamiel oppii puhumaan ja sit jos se kertoiskin mulle, et ei pidäkkään nimestänsä ja pakottais mut menee heti vaihtamaan sen :D No ei kai! Mun mielestä tää nimi on ainakin ihana ja toivon et Jamielkin tulee pitämään siitä, mut oon mä sen tuomionkin varautunut kuuntelemaan. Sikspä mä hankin tähän mun nimenvalintaan parilta tyypiltä varmuudeks mielipiteet. Sit myöhemmin jos Jamiel alkaa jotain valittamaan nimestänsä, ni kerron näistä mun "rikoskumppaneista"(siis niistä jotka suhtautuivat tähän nimeen kannustavasti) ja sanon et koko juttuhan oli oikeestaan niitten idea! :D Jos se vaikka purkais sit suurimmat nimipatoutumat niihin muihin. Hehe. No vitsivitsi. 

Toivotaan nyt kuitenkin, et Jamiel tykkää ja kenenkään ei tarvitse saada syitä niskoilleen. Kyl mä oikeestaan uskon ja luotan, et nimi on ihan okei Jamielillekkin. Jamiel on ihan nimensä näköinenkin. Se pieni rakas. 
Ihana kulta puppeli. Äitin babyliini. Bubelibuuu. 
 Terveisiä vaan täältä vauvahöyryistä. Täällä hoidetaan vauvaa sydämenkuvat silmissä ja löperrellään vauvalle guguu-kieltä niin paljon, et muiden aikuisten kans on enää vaikea puhua normaalisti. Tai ainakaan niin, ettei lauseitten väliin kerkeis lurauttaa välillä sellasia pari oktaavia kirkaampia välispiikkejä :D 





Nonni.
Letkeetä sunnuntaita kaikille!



Toivoo
Cami, Jade ja Jamiel








PS. 
Mua kiinnostais tietää millasia nimiä te ootte antanut tai haluaisitte antaa lapsillenne? :)
Mun nimipohdintoja pääsee lukee lisää "Nimen valinta" postauksesta eli TÄÄLTÄ.










maanantai 22. helmikuuta 2016

Mustavalkoinen sisustus


Heippa! .Mä aloitin viikonloppuna kevätsiivouksen! Ulkona saattaa näyttää talviselta ja luntakin pyrytti parina viimeyönä varmaan puolimetriä ja ihmiset kaivelee parhaillaan autojaan lumikinoksista, mut ei anneta sen hämätä. Kevät on vaan vähän vitsikkäällä tuulella ja yrittää huijata, et se ei muka tuliskaan vielä. Niin ja ainii, onhan nyt hiihtolomat kouluista, ni pitihän sitä lunta vielä vähän antaa sataa, et lapset ja innokkaimmat pääsee hiihtelemään ja rakentamaan talven viimeisiä lumiukkoja. Ehkä meen itsekkin tekemään lumiukon kevään kunniaksi, koska Jamiel ei ole vielä koskaan nähnyt lumiukkoa. Kamalaa, täytyyhän toisen lumiukko nähdä! Hassua ajatella, et Jamiel ei oo kerinnyt näkemään vielä paljon mitään. Eilen näytin sille reppanalle elämän ekan kerran vasta porkkanoitakin samalla ku tein Jade ja mulle sosekeittoa. Ja niin hei, kyllähän keväälläkin voi lunta sataa. Sataahan sitä välillä juhannuksenakin, ni eihän tää mitään tarkoita. Ei kannata lannistua. Pidetään vaan lippu korkeella, kyl se kevät vielä tulee! :D Ja ei sen puoleen, onhan ulkona tosi kaunista tälläkin hetkellä. Sellanen ihana talvinen maisemakorttikeli, ni ei tääkään yhtään haittaa. 




.lla cam









xoxo




tiistai 16. helmikuuta 2016

Kuvia viimepäiviltä


Heippahei! Tänää on ollut aivan ihana ilma. Aurinkoo, kimmeltävää lunta, ei loskaa ja pakkastakin vaan pari astetta. Jotenkin tosi keväinen fiilis jo ja väkisinkin hymyilyttää :) Ja nyt kun tietää et kevät on oikeastikkin kohta saapumassa, ni haluais keksiä jotain kivaa uutta kotiin, hankkia kevätvaatteita, tehdä jotain piristävää hiuksille ja saada tää kroppa pian kuntoon.

Yritin muuten tos pari viikkoa sit vähän jumppailla kotona ja keskityin tekee etenkin askelkyykkyjä. Leikkauksesta oli kulunut jo 5viikkoa, mut muutaman päivän päästä haava alkoikin taas särkee ja vihloo, joten oli pakko lopettaa kyykyt. Ehkä parempi malttaa odottaa vielä hetki ja käydä alkuun vaikka enemmän lenkeillä. Haluisin niin alkaa tekee jo vatsoja. Mun maha on tällä hetkellä sellanen kiva löysä nahkamakkara, joka hytisee hauskasti kävellessä. Kaiken lisäksi se hormooniviiva "Linea negra", joka tuli raskausaikana on tosi tumma vieläkin ja menee koko mahan yli. Millonkohan se lähtee vai lähteeköhän ikinä? Ainakaan vielä ei oo mitään haihtumisen merkkejäkään ilmassa :D Noo, ehkä mä opin vielä elämään sen kanssa, jos se haluukin jäädä siihen.

Kuvia viimepäiviltä

Sunnuntaina halusin laittaa ystävänpäivän kunniaks mekon ja olin ihan innoissani ku mun tavotemekko (joka mahtu mulle viimeks 2vuotta sitten) meni vihdoin taas sutjakkaasti päälle! :) Sain sinä päivänä myös ekan hymykuvan Jamielista


Viime viikolla oli meidän eka vaunulenkki omilla uusilla vaunuilla Hassua työntää pitkästä aikaa vaunuja. Tuntu siltä ku kaikki katsois, vaikka tuskin kukaan oikeesti kiinnitti edes mitään huomiota :D


Sain perjantaina ihania ystävänpäiväkukkia. Siskolta ja naapurinpapalta :D Toi ruusuruukku näytti tänää olevan jo ihan kuolemankielissä, mut kastelin sen samantien ku huomasin. Ehkä se vielä elpyy. Oon kauhee kasvimurhaaja vaikka mä tykkään kukista. Tulee oikeestaan ihan pahamieli ku ne aina vahingossa kuolee mun hoivissa. Tätä mä yritän kyllä nyt varjella! Kyllä mun nyt yks kukka pitää hengissä osata pitää.


Tän hetkinen hiustilanne. Värjäsin viimeks raitoja tasan 7 viikkoa sitten ja laitoin silloin päälle vielä sävytteen, mut se sävyte vetikin juuren tollaseks ihan lämpimän oranssihtavaks. Mun tarkotushan oli ihan päinvastanen, mut annoin silti olla. Ajattelin tällä viikolla vähän korjailla ja peittää tota mun tummaa juurta. Katsotaan millainen pehko tää on loppuviikosta :D


Jamiel
Jamielin toinen silmä ei oo vieläkään auennut kunnolla. Tai kyllä se aukee, mut ei yhtä paljon ku toinen ja joinain hetkinä se on huomattavasti enemmän kiinni, kun taas välillä ei meinaa edes huomata mitään eroa toiseen. Oon ollut tosi huolissani ja miettinyt mikä siinä vois olla ja et painaako se luomi vaan enemmän ku toinen vai mikä siinä on. Neuvolassa sanottiin et voi olla turvotusta tai et Jamiel on saattanu olla mun mahassa niin huonossa asennossa et se on painunu, mut ei nekään varmaksi mitään osannut sanoa. Ne ei onneks ollut huolissaan, mut silmää seurataan. Huomenna on Jamielin lääkäri ja mun jälkitarkastus, ni pääsen taas kyselemään kaikkea hölmöä silmästä. Toivottavasti silmässä ei ois mitään vikaa ja tää olis vaan joku väliaikainen juttu


Ystävän kanssa tän päiväseltä vunulenkiltä. Laitoinkin jo instagrammiin, et tässä kävi just niinkuin olin etukäteen ajatellutkin :D Oltiin ku miehet autojen kimpussa, mut meillä oli autojen tilalla vaan vaunut. Vertailtiin ja tarkistettiin vuosimallitarroja kontallee keskellä katua.

Tänään lenkin jälkeen Jamiel jatkoi unia ja mä pääsin uusimman hm kuvaston kimppuun. Höh, vain yks aukeama vauvoille! Toisaalta ehkä parempi. Oisin saanu jonkun "pakko saada toi ja toi"-kohtauksen ja ollut heti tilaamassa jotain. Jamiel ei tarvii tällähetkellä mitään ja ensi kerralla ku meinaan ostaa sille vaatteita, ni haluan mennä shoppailee liikkeisiin enkä tilata :)



Nyt oon sängys kirjoittelemassa tätä ja laitan koneen pois. Jamiel nukkuu vieressä ja mä aion uppoutua telkasta tulevan Ps. i love you -leffan pariin. Tää on yks mun lempileffoista





Hyvää yötä!



PS. Jamiel on tänään 7viikkoa vanha






.lla cami





torstai 11. helmikuuta 2016

Jade 10v ❤


Moii! Huh, mikä aamu tänään. Mähän olin eilen ihan tiistaissa ja tänään sit tietenki vasta keskiviikossa ja laitoin kellon soimaan tuntii myöhemmin ku piti. Luulin et Jade menee yhdeksään kouluun, mut sillähän olikin kasin aamu ja herättiin vasta 18 yli seitsemän. Täällä oli mulle hyvin kiukkuuntunut tyttönen, joka onneks rauhottui ku sai kuulla et pääseekin kaverinsa kanssa autokyydillä koululle. Jade on tullut sellaiseen ikään, et täällä ollaan jokatapauksessa vähän väliä kiukkuisia, jankataan turhista asioista ja tuhistaan vastaan lähes kaikkeen mitä sanon. Toisinaan meillä on myös paljon hyviä hetkiä ja välillä ollaan ihan enkeleitä.




Jadehan täytti sillon sunnuntaina kymmenen ja pidettiin lauantaina pienet juhlat. Juhlat meni hienosti ja saatiin yhdessä väsättyä herkkujakin sinne, vaikka Jade oli alkuun niin kipeän oloinen. Täällä oli Jaden kavereita vieraina ja kolme jäi vielä yöyläänkin. Tuli ihan omat nuoruusajat mieleen, kun kikateltiin byjamat päällä parhaiden tyttökavereiden kanssa, eikä maltettu millään mennä nukkumaan. Nyt oli ihana katsella vierestä ja tajuta oman lapsensa elävän tavallaan sitä samaa elämänvaihetta. Mulla on ollut pohjimmiltaan pieni sulatteleminen tässä, et mun tyttö täytti oikeesti jo kymmenen. Siinä vaiheessa kun tehtiin Jaden kanssa Cake Popseja molemmat kyyneleet silmissä nauraen, tajusin kuinka Jade on jo kasvanut. Me naurettiin samoille jutuille. Jadehan on jo melkeen mun pitunenkin. Meillä on sama kengän numero! Mun vauva ei ole enää pitkiin aikoihin ollut oikeasti vauva




On muuten jännä ajatella, et sit kun Jamiel on kymmenen, ni Jade on jo 20. Ja mäki oon jo 39. Jotenkin haikeeta, et kaikki kasvaa eikä jääkkään äitin pikku vauvoiksi, mut ihana ajatella myös tulevaisuutta. Millaistakohan meijän elämä silloin on? Missä me silloin asutaan ja asuuko Jade omassa kodissa? Asutaanko me edes samassa kaupungissa? Onkohan Jadella jo oma perhe? Oonko mä jo mummu? Onkohan mulla miestä? Säilyykö meidän äiti-tytär suhde varmasti hyvänä? Minkä näköisiä me ollaan? Millainen nuorimies Jamielista kasvaa? Oi, tää on niin jännittävää mun mielestä. Toisaalta en halua minkään muuttuvan, mut toisaalta en malta odottaa et mä saan lapsenlapsia ja voin kutsua mun omat aikuiset lapset perheineen syömään! Tuli jotenkin ihan kylmät väreet ku miettii. Niin ihanaa! Kaikki me pöydän ääressä aikuisina juttelemassa henkeviä ja katselemassa kun pikku juniorit juoksee pöydän alta! :D Oijoi, tossa vaiheessa mä varmasti halkeisin onnesta. Mä niin rakastan noita kahta ja siihen päälle jos sais vielä lapsenlapsia, ni mun onnellisuusprosentti olis satakympissä. En ois osannut aavistaakkaan 18vuotiaana, et 29vuotiaana mulla on kaksi lasta. En ollut ikinä ollut mitenkään erityisen kiinnostunut lapsista. Söpöjähän ne oli ja ajattelin et joskus hamassa tulevaisuudessa haluan omiakin, mut en ollut sellainen vauvaihminen, kuten jotkut on jo ihan pienestä. Jadekaan ei ole vauvaihminen. Tykkää se vauvoista, mut se on kertonut mulle et ei meinaa tehdä ikinä lapsia. Mä todella toivon et senkin mieli vielä muuttuu ja musta vois tulla joskus mummu! Haha:D





.lla cami





Jade 7vee KLIK
Jade 8vee KLIK
9vee postaus uupuu! Buu.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Pieniä rutiineja


Hellou!
 Ajattelin tulla kertomaan vähän tän hetkisistä tunnelmista ja meidän pienistä rutiineista, joita alkaa pikkuhiljalleen muodostua. Tai en tiiä voiko näitä ihan rutiineiksi sanoa, mut sinnepäin ainakin :D





Jamiel on nykyisin tosi paljon hereillä ja päivisin nukkuu paljon pienemmissä pätkissä päikkäreitä kuin aiemmin.
 
 
Silloin kun täällä ollaan hereillä, ni syli on ehdottomasti paras paikka
 
 
Mulla on siis kirjaimellisesti kädet täynnä ison osan päivästä.
 
 
Oon alkanut harkita jonkinlaisen kantoliinan/repun hommaamista kotikäyttöön.
 
 
 
Ainiin, pelkkä sylissä olo ei aina riitä pikkuherralle, vaan parasta on jos tanssin tai köpöttelen ympäri huonetta.
 
 
Raasulla on päivisin hieman mahavaivoja ja pieni hytkyttely rentouttaa





Jamiel syö paljon. Jamielilla tuntuu olevan kokoajan nälkä. Äitiinsä tullut. 
Vähintään kahden tunnin välein halutaan maitoa ja sitä yritetään hotkia siihen malliin, ku ei ois koskaan ennen syönyt tai maitoa nähnytkään :D
 
 
Mua välillä pelottaa annanko liikaa maitoa, mut toisella on selvästi nälkä!
 
 
Mulle on onneks kerrottu, et vauva kyllä puklaa ylimääräiset maidot, jos niin sattuisi muka käymään.
 
 
Jamiel on puklannut ehkä vaan kerran tai kaks, enkä oo niistäkää täysin varma.
 
 
Entä jos tää vauva ei osaa puklata? Onkohan normaalia jos vauva ei koskaan puklailekkaan?

 


 
 Sen puoleen Jamielilla on kyllä mahtavat röyhtäystaidot! Sekin on varmaan äidiltä perittyä :D
 
 
 Jamiel osaa myös huutaa naama punaisena kitarisat vilkkuen, jos kaikki ei tapahdu heti kun herra haluaa. Yhtä malttamaton ku minäkin siis . Tosin, mun tulee harvemmin huudettua ihan yhtä ponnekkaasti :D
 
 
 Oon alkanut tekee Jamielille hierontoja kerran pari päivässä, jossa hierotaan kevyesti etenkin mahan ja jalkapohjien aluetta. Se näyttää helpottavan masua ja on kivaa yhteistä hellittelyaikaa.
 
 
 Viimeistään klo.19 aletaan iltapuuhiin.
Haluun meinaa keretä aina salkkareiks sänkyyn :D t. Mummu.




 
 Vauva käy vähintään jokatoinen ilta kylvyssä. Jamiel rakastaa vettä ja veden lorinaa.
 
 
 Kylvyn jälkeen hierotaan jalkapohjia, laitetaan tarvittaessa vähän öljyä poskiin ja vaihdetaan yöpuku.
 
 
 Sen jälkeen kääriydytään vilttiin, juodaan iltamaidot ja rauhoitutaan nukkumaan mun viereen. Jamiel saattaa ensin tapittelella mua hetken ihmetellen ja nukahtaa omia aikojaan tai vaihtoehtoisesti simahtaa samantien.
 
 
 Kylvyn jälkeen yöt sujuu rauhallisesti ja nukutaan paremmin. Tosin Jamiel on nukkunut muutenkin yöt hyvin. Välillä heräilee tietenkin syömään, mut ruuan saatua nukahtaa kuitenkin samantien uudestaan :)


 Aamuisin herätän Jaden kouluun ja autan aamuhommissa. Siinä sitten sählätään niin kauan kuunes Jade on päässyt ovesta.


Jamiel heräilee usein samaan aikaan ku me ja välillä on vähän rumbaa, ku yritän yhtä aikaa vaihdella vaippoja, syöttää, ettii Jadelle vaatteita, petaa sänkyä, keittää kahvia ja pukee itsekkin päälle :D Sitku Jade on päässyt koulumatkalle, ni tilanne rauhoittuu ja pääsen juomaan rauhassa kahvit ja höpöttelemään Jamielille, joka on usein tässä vaiheessa maannut jo aikansa päivävaatteet päällä sitterissään ja ihmetellyt mitä täällä oikeen touhutaan. Varmaan mielessään kauhistelee et millaseen perheeseen se oikee onkaan joutunut! :D






.lla cami






PS.
 Arvatkaa kelle tuli äsken vaunut! Just tein kaupat ja nyt ne on vihdoinki meijän eteisessä! :)
Oon niin innoissani niistä, et kärräilin niillä juuri ympäri kämppää.
 Se koppa jonka tilasin on vielä postissa ja nythän mun piti ostaa enää pelkkä runko,
mut innostuin ja tadaa, ostin vähän lisäosia :D Kerron niistä myöhemmin ku kerkiin, mut sen verran kerron jo nyt et huomenna vaunuillaan!
 
 
PPS.
 Jamiel täytti eilen 6viikkoa




maanantai 8. helmikuuta 2016

Valokuvausta


Moi! Mä oon ottanut Jamielista tosi paljon valokuvia. Tykkään hirveesti valokuvailla ja haluun tallentaa mahdollisimman paljon kuvia muistoiksi vauva-ajalta ja ylipäätään kaikesta. Oikeestaan mähän aloitin Jamielin kuvaamisen ennen ku toinen oli vielä edes syntynyt. Kaikki ne mahakuvat meinaa ja niitähän riittää :D Jade ajalta mulla ei oo yhtään raskauskuvia, ni nyt on kiva ku on raskausajaltakin muistoja kuvien muodossa. Ainoo vaan, et käytän kuvailussa aina puhelimen kameraa ja se nyt ei oo mikään paraslaatuinen kuvien suhteen, vaikka nimenomaan valitsin kännykän sillä perusteella, et kameran on oltava hyvä. Honor seiskan kamerassa on huikeet 20 megapikseliä, mut kuvalaadussa ei siltin niin kauheesti kehumista ole tai sit mä en vaan osaa. Viimeistään muokkausvaiheessa saan niistä välillä ihan mössöä, varsinkin jos kuvatessa on vähänkin hämärää. Joskus mä kyllä repäsen ja satsaan siihen järkkäriin!




No se siitä, tulin oikeesti kertoo yhdestä kauniista lauantaiaamusta, ku mun vanhin isoveli ja sen vaimo tulivat helsingistä kahvittelemaan. Tarkalleen kaks lauantaita taaksepäin, ku Jamiel oli kolme ja puoliviikkonen. En ollut nähnyt Janii ku viimeks syksyllä, kun se kävi esittelee mulle ihanan tulevan morsiammensa, joten oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa ja tälläkertaa vielä tuoreena avioparina. Nyt mä sain vuorostani esitellä niille mun vauvan ja koko aikahan siinä sitten menikin Jamielin ympärillä pyörien. Janin vaimolla sattui olee järkkäri mukana ja innostuttiin kuvailemaan Jamielia oikeen urakalla. Me kuvattiin Janin kans lisäks vielä puhelimilla ja Jamiel nautti kaiken keskipisteenä olosta, eikä sitä näyttänyt yhtään vaivaavan vaikka vaihtelin vaatteita ja siirreltiin eriasentoihin. Selkeetä malliainesta! :D Oon keksiny Jamielille jo hirveesti tulevaisuuden ammatteja. Niitten mukaan Jamielista olis tulossa jo jääkiekkoilija -seuraava Teemu Selänne, muusikko, vaatesuunnittelija, malli, näyttelijä ja laulaja. Ei yhtään siis suurempia odotuksia täällä :D Tää kertoo vaan sen, et mä uskon Jamielin kykyihin. Ajattelen, et tästä pojasta on vaikka mihin, mut ei mua haittaa jos Jamiel ei haluukkaan pelata lätkää tai suunnitella mulle kalliita designlaukkuja. Jos se haluaakin ryhtyä vaikka kirjastonhoitajaks, golffinpelaajaks tai huuliharpun soittajaks, ni en mä estele. Mä rakastan Jamielii ihan yhtä paljon jokatapauksessa.




Mun veli muuten lupas ostaa Jamielille lätkämailan. Mähän voisin sit kesällä yrittää kalastaa siihen Teemun nimmaria, jos se sattuis olee vaikka samaan aikaa hangossa jossain venetapahtumassa! :D Jamiel tulis varmaan tosi iloiseks ja vois saada jotain alitajuista johdatusta lätkän peluuseen. Hahah. Tästä tulikin mieleen, et jos tulee pahapaikka, ni mähän voin käyttää Jamielia joskus tekosyynä. Siis jos sattuis tilanne, et ihan välttämättä haluan nimmarin joltain mun idolilta tai muuta vastaavaa. Tai sit voisin sanoo et "Hei moi, voidaanko ottaa yhteiskuva, mun poika on niin kova fani". Haha. No ei vaa, emmä niin törkee oo ja tuskinpa mä muutenkaa ihan hetkessä törmään esim. Vin Dieseliinkään.

Kuvina toimii muutama yhteiskuva Jamiel ja musta, joita Janin vaimo lähetti eilen :) Harmi kun ei osannu varautua, et kuvataan niin paljon. Olishan se meinaa kiva ku ois itsekkin ollut vähän edustavamman näköisenä, eikä ihan aamurajähtäneenä. Kuvia oli valtavasti, joten laitan myöhemmin erikseen pelkästään Jamielista jonkun muun postauksen ohessa.

Hyviä viikonalkuja! :)







.lla cami




torstai 4. helmikuuta 2016

Vaunukuume


Moii! Meillä ei oo vieläkään vaunuja.. Nyt ku en saanutkaan ajoissa niitä vaunuja sieltä ruotsista mun serkulta, ni tulin siihen päätökseen et hankin nopeemmin vaunut ite. Viimeset kaks viikkoa onkin nyt mennyt selatessa kuumeisena Toria, facebookin kirppisryhmiä ja keltaistapörssiä. Voin kertoo et oon ollut todella kuutamolla kaikista eri vaunuvaihtoehdoista :D Niitä on miljoonia! Oon ollut lähes kauhuissani ja facebookissa pyytelinkin jelppiä ja kerroin, et tässähän tulee hulluksi kun vaihtoehtoja on niin paljon tarjolla.

Esimerkiks pelkät rengasvaihtoehdot, niitä on vaikka millasia. On kovia ja pehmeitä, on ilmakumeja, kiinteitä, irrotettavia, isoja, pieniä ja kaikkea siltä väliltä, on kääntyvää ja ei kääntyvää, on neli, kolmi, kaks ja en yllättyis yks pyöräsistäkään ja hei suksi vaihtoehdollakin löyty! Siis ihan totta, suksilla?!??
Tähän päälle kaikki muut vaunun osat, rungot, kopat, ratakset ja kaikki maailman lisäherkut, joita saa tai ei saa. Vähemmästäkin saa pään pyörälle!





Alusta asti oon tienny et haluun Emmaljungat. Oon kuullut niin paljon kehuja, eikä Emmaljunga varmasti turhaan niin tunnettu merkki oliskaan jos laatu ei olisi kohdillaan. Toki jos ei olisi rahasta kiinni, ni haluaisin kokeilla myös Bugaboon vaunuja. Ooh, ne on upeita kaikessa yksinkertaisuudessaan. (Huomaatteko, mulla on joku alkava vaunukuume!)
Mut jos palataan todellisuuteen, ni oikeestihan mulla ei olis tällä hetkellä varaa edes ajatella mitään vaunuja, mut me tarvitaan ne ihan välttämättä. Nyt on siis pakko katsella käytettyjä ja niistäkin yrittää löytää mahdollisimman halpoja vaihtoehtoja. Eikä siinä, niitähän löytyy ja vaikka miten ihania. Ongelma on siinä, et tässä alkaa vaatimustaso nousta samaa tahtia mitä enemmän niitä tajuaa :D En oo päässy vielä puoliksikaan perille vaunujen maailmasta, mut en oo myöskää ikinä ollut näin innoissani niistä.
Oon jopa salaa haaveillut omistavani useammat vaunut, et voisin vaihdella niitä aina sit mielen ja päivän mukaan, eikä mun mielestä oo enää ollenkaa ihmeellistä, jos jollain on vaikka oma huone vaunukokoelmalleen. Sehän ois todella siistiä ja järkevääkin. Tässä alkaa jopa ymmärtämään automiehiä. Siis niitä, jotka hamstraa ja puunaa autoja päivästä toiseen tallissaan. Voisin meinaa hyvin kuvitella, et jos mullakin olis monta vaunua eriväreissä ja erirungoissa omassa huoneessaan, ni varmasti puunailisin ja ihastelisin niitä vähän väliä. Viikonloppusin voitais kokoontua muitten vaunuihmisten kanssa ja vertailla vanteita.






No joo, nyt oon kuitenki edennyt tässä vaunuhommassa niinkin pitkälle, et sain valittua meille vaunukopan. Ihastelin ensin vaikka minkä värisiä, mut päädyinkin ihan vain mustan väriseen citykoppaan. Musta on mun mielestä aina tyylikäs ja ajattelin, et se sopii sit joka vaatteen kanssa yhteen :D Tuun esittelemään kopan sit paremmin sen saavuttua. Voi että, tulispa se nopeesti. En malta odottaa!

Nyt pähkäilen enään runkojen parissa. Oon miettinyt Emmaljungan City Crossin tai Nitro Cityjen välillä, mut en oo vielä tullut päätökseen..
Oisin muuten tosi kiinnostunut kuulemaan millasia vaunuja muilla on ja mitä ootte tykänny, ni jos sulla on vaunut tai on ollut, ni kerro kerro! :)



PS.
Jamiel on nyt yli viisi viikkoa vanha Poitsu onkin alkanut olemaan nyt paljon enemmän hereillä ja näyttää siltä, et aikamoinen sylivauva on kehittymässä



PPS.
Jade täyttää sunnuntaina jo 10!
Meillä pitäis olla lauantaina pienet juhlat, mut Jade on ainakin tällä hetkellä kipeenä :/ Toivottavasti ei lähe pahempaan suuntaan, vaan toi ois vaan joku pikku pöpö ja lauantaina voitais pysyä suunnitelmissa. Jade on niin odottanut ja on suunnitellut kaikki tarjottavatkin jo kuukausi sitten. Nyt vaan peukut pystyyn.


PPPS.
Vanha työkaveri/ystävä kävi viikonloppuna kylässä ja toi Jamielille ton ihanan kuvissa olevan pupujussikan. Sini kysyi multa ennen tuloa, et mitä haluaisin Jamielille ja sanoin et ei tartte tuoda mitään, MUTTA jos ihan välttämättä haluaa jotain tuoda, ni unikaveri olis ihan kiva. Mielellään pupu. Sellanen harmaa. Eikä haittaa vaikka olis vähän isompikin. Hahah :D Oon kamala!
Sini sit tuli meille ja ensimmäisenä ovesta päästyään sanoi et "Älä Cami tapa mua, löysin vaan tämmösen" :D Toihan on just ihana! Sini parka varmaan juossu joka kaupan ettiessään harmaata pupua ja vähänkö tuli syyllinen olo.. Eihän sen nyt oikeesti ois tarttenu edes tuoda mitään, mut itse kyseli :D
KIITOS SINI
Äiti Jamiel tuli ikionnelliseks
 
Oi että, en malta oottaa et Jamiel kasvaa ja juoksee auringonlaskussa roikottaen pupua suloisesti korvasta ja sit mä voin ottaa siitä ihania valokuvia!





.lla cami






sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Jamiel 1kk


Heyy! Tulin kertomaan vähän vauvakuulumisia sillävälin ku Jamiel nukkuu päikkäreitä. Pienellä näyttää olevan vähän mahavaivoja ja äsken missään muualla ei ollut hyvä olla kuin sylissä. Eikä siinä, mielelläni pitelen sylissä, mut on se vaan niin kurja katsoa avuttomana vierestä ku toinen pinnistelee niin reppanan näköisenä. Ei voi muuta kuin puhella lohduttavalla äänellä ja välillä huomaan eläytyväni ihan täysillä Jamielin ilmeisiin ja joskus jopa vaistomaisesti pinnistelevän mukana, ihan ku se muka helpottais toisen mahavaivoja. Onneks Jamien mahavaivat on (ainakin vielä) tosi vähäisiä. Meillä nukutaan hyvin pitkiä pätkiä, eikä mahavaivat valvota öisin.

Mehän ollaan siirrytty nyt kokonaan pulloruokintaan ja se on varmasti yks osasyy mahan kovuuteen. Mähän päätin olla stressaamatta imetyksestä jo ennen ku Jamiel oli edes syntynyt, mut nyt täytyy myöntää et vähän harmittaa. Aika paljonki. On sellanen epäonnistunut tunne. Mehän ollaan alusta alkaen käytetty ruokinnassa myös pullottelua, joka alotettiin sairaalassa aluks antibiootin takii. Kotona sit jatkettiin molemmilla, mut huomasin jo heti alussa tuttipullon vievän voittoa. Päästiin kuitenki ihan hyvään kompromissiin pullottelun ja imetyksen kanssa, joka oli mulle ihan okei ja kolme viikkoa sujuikin ihan suht hyvin. Pikkuhiljaa imetys kuitenkin tökki kokoajan enemmän ja enemmän. Jamiel ei meinannut saada otetta ja otteen löytymisen avittaminen oli kunnon työn ja tuskan takana. Sit yhessä vaiheessa mä vaan luovutin. Aloin antamaan pääasiassa korviketta, mut kuitenki jokapäivä tarjonnut myös rintaa. Paitsi että nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, et pelkkä rinnan esiin ottaminen saa Jamielin huutamaan punasena raivosta. Arvatkaa mikä fiilis. Esim eilen. Yritin jonkun aikaan ja jopa tiputtelin maitoa suuhun, mut ei, Jamiel ei saa otetta. Sit aikani yritettyä, luovutin taas. Koko hommasta ei vaan tule mitään.
Asia on mulle ihan okei, kyllähän sillä korvikkeellakin kasvaa, mut tää tunne... Ei se oo Jamielin syy ettei ote onnistu, mut mun omaatuntoa tässä kolkuttaa ku en saa sitä onnistumaan. En mä tienny et koko hommasta tulee näin pahamieli ja et imetys on sittenki mulle herkkäpaikka. Ja siks mä en halua luovuttaa vielä ihan kokonaan. Jospa me tänään onnistuttais.
No, se siitä aiheesta. Mun piti tulla kertomaan Jamielin kasvusta ja kuulumisista, eikä tekemään mitään luentoa imetyksestä :D

Ja ettei tästä kirjotuksesta tuu nyt liian pitkää, ni lisään tänne enää Jamielin kasvumitat ja videon, jonka tein kuukausipäivän kunniaksi.
Jamielhan täytti meinaan perjantaina jo kuukauden!  Me juhlittiin tiistaina myös neliviikkois päivää. Luulin meinaa ekaks, et Jamiel täytti jo sillon kuukauden, mut eihän se niin kuulemma lasketakkaan :D. Jos Jamiel syntyi 29.12, ni tottakai se täyttää kuukauden vasta 29.1, eikä silloin ku tasan neljä viikkoa on mittarissa. En silti voi vieläkää täysin tajuta miten neljä viikkoa ei muka lasketakkaan kuukaudeksi. No anyway, söin juhlapäivän kunniaksi munkin sekä tiistaina että perjantaina! :) Kerrankos sitä eletää!



 Jamielin neuvola 27.1.
(IKÄ 4VIIKKOA + 1PÄIVÄ)
 
 
Suluissa syntymämitat
 
 
PITUUS   52,7cm   (47cm)
PAINO  4280g   (3301g)
PÄÄNYMPÄRYS  36,8cm   (34cm)
 
 
 
"Vauhdilla kasvaa, pituutta tullut hyvin. Painoa sopivassa määrin.
Nostanut maitomääriä. Kohdistaa katsetta, ääntelee. Iho kaunis, Silmät kirkkaat. Suu kunnossa."
 
 
 
Mä en muistanu et vauvat kasvaa noin nopeesti.
Viis pilkku seittemän senttii kuukaudessa, oikeesti.
Tätä menoohan Jamiel on kohta mun mittanen :D
 
 
 
 





.lla cami




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Päiväunet


Moi taas! Teen juuri omaa blogihistoriaa, koska tää on jo toinen kerta tässä kuussa kun teen kaksi postausta saman päivän aikana, mutta en malta olla kirjoittamatta silloin kun tekee mieli kirjoittaa. Koittakaa kestää. Nyt oli meinaan pakko tulla kertoo teille, et mites ne mun äsken hehkuttamat päiväunet oikeen menikään. Mun käsitys päiväunista on näköjään seuraavanlainen :





-Sain julkaistua blogitekstin ja haukottelin väsyneenä. Ajattelin kuinka ihanaa nyt onkaan avata aamulla pedattu peti, nostaa Jamiel sitteristä, tehdä tuttuun tapaan pieni pesä sille mun viereen ja kömpiä itsekkin peiton alle.

-Ennen ku kerkeen ajatusta pidemmälle, Jamiel alkaa ääntelehtimään vaativasti. Syötän Jamielin ja keksin sen jälkeen et Jamielin vois kylvettää ja alan lämmittämään kylppäriä, täytän ammeeseen vettä ja haen Jamielille pyyhkeen, puhtaat yövaatteet ja vaipan.

-Kylvetän Jamielin ja kuivaan huolellisesti, jonka jälkeen puen ja laitan viltin ympärille lämmittämään. Nostan Jamielin mun sänkyyn sille tehtyyn "pesään".

-Ajattelin kömpiä viereen, mutta Jadella on nälkä. Alan tekemään ruokaa.

-Ruuan laiton aikana tajuan syöneeni viimeks sunnuntaina, jos ei lasketa karkkeja ja leipiä, joten pakkohan munkin on syödä. Syön Jaden seurana keittiössä, jutellaan päivän kuulumisia ja sovitellaan huomista liikuntatuntia varten luistimia.

-Siivoon jäljet ja steriloin Jamielin tuttipullot.

-Haluan suihkuun. Haluan mennä sänkyyn puhtaana ja yökkäri päällä.

-Tulen suihkusta. Laitan rasvaa ja luen samalla toisten blogeja. Vilkaisen kelloa. Seitsemän. Kuka hullu menee seitsemältä päiväunille. Salkkaritki alkaa kohta ja Jadekin täytyy passittaa suihkuun.

- Eihän mua enään edes nukuta ja kohta pitää mennä yöunille..

- Eikä, tästä on kyllä ihan pakko kertoo vielä blogiin.

Minä ja mun päiväunet. Sanonpahan vaan. Ei päiväunille ihan niin vaan mennäkkään, eikä päiväuni-ihmisiks niin vaan tullakkaan. Tätä täytyy treenata! Taidan mennä seuraavaks ihan vaan yöunille, kun tästä joskus pääsen sänkyyn asti ja kokeilen päiväunia toinen kerta :D Onneks väsymyskin meni ohi ja nyt on oikeestaan ihan pirtee olo suihkun jälkeen. Jamielkin herää nyt. Otan sen mahan päälle makoilemaan ja alan kattoo ohjelmia. Siitä on tullut yks meidän iltarutiini. Jamiel ihan selvästi nauttii siitä kun saa nukahtaa syliin




Ja nyt ihan oikeesti ja viimeisen kerran tänään
-Hyvää yötä! :D
.lla cami






JAMIEL - 3viikkoa

 
Moi! Me juhlittiin eilen Jamielin 3viikkoispäivää :) Jamiel pääsi sen kunniaks ekaa kertaa käymään kaupassa. Käytiin mun kaverin ja sen lapsen kanssa Lidlissä tekee ruokaostoksia ja Jamiel käyttäytyi oikein nätisti. Jamiel istui ostoskärryihin laitetussa turvaistuimessa ja lopuksi pääsi vielä mun ystävän syliin. Mä taas keskityin täyttämään ostoskoria ku mikäkin nälänhätään joutuva. Vähän harmittaa, etten edes muistanut ottaa jamielista -ekaakertaakaupassa-kuvaa.
 
 
 
 
Huh, mä oon jotenkin tosi väsynyt tällä hetkellä. Ei sillein, et Jamiel olis mitenkää enemmän valvottanut mua, mut ite en oo vaan malttanut aamuisin nukkua tarpeeksi. Oon alkanu heräämään Jamielin viimeisen "yö"syötön jälkeen, siinä viiden kuuden välissä ja nyt tää alkaa jo vähitellen tuntumaan. Taidan repästä ja ottaa nyt päikkärit Jamielin kanssa. En oo yleensä yhtään päiväuni-ihmisiä, mut nyt on pakko ottaa pienet levot! Ehkä alan harrastamaan päiväunia. Kuulostaa ainakin tällä hetkellä ihan parhaalta idealta. Harrastuksesta tuli mieleen, et kokeilin eilen varovasti vähän jumppailla. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin laitoin lihakset työskentelemään muutaman kyykkysen verran :D Oon aivan rapakunnossa. Ei ihme että väsyttää, kun liikunta on ollut nollassa ja mun terveellinen syöminenkään ei ole lähtenyt vielä käyntiin.
Mulle on meinaan jäänyt raskauden ajalta pahatapa. Loppu raskausaikanahan nukuin huonosti ja heräsin yöllä herkkuhimoissani syömään makeeta.  Eikä siinä mitään, mut nykyään ku herään syöttämään Jamielia, ni oon jatkanut tätä rituaalia! Oon joka yö syönyt vähän lakuja tai suklaata. Viime yönä söin keksejä. Oon pettynyt. Oon surkea ruokavalioihminen.
Tähän tulee muutos. En halua olla väsynyt, mut kai sitä nyt väsyy, jos syö yöllä karkkia eikä nuku tarpeeksi. Nyt riitti. Täytyy tehdä joku ansa mun karkkipiilolle, etten mee sinne enää yöllä. Joku ämpäri joka heittää vettä mun päälle ku avaan kaapin. Ei jestas.
 
Hassu juttu muuten. Kuuntelen radioo ja ne puhuu siellä parhaillaan ruokavaliosta, väsymyksestä ja hormoonitasapainosta ja siitä, et on ihan turha ihmetellä väsymystä jos ei nuku kunnolla! Tää on varmasti joku merkki, et mene cami nukkumaan äläkä niuhota siellä  Ihanaa, nyt otan Jamielin kainaloon ja sukellan hetkeks peiton alle. Hyvää yötä
 
PS:
Jätän teille loppuun pari Jamielin 3 viikkoiskuvaa, jotka me otettiin eilen :)
 
 
 






.lla cami




maanantai 18. tammikuuta 2016

Pallovalot





Moi! Meillä vaihtui eilen olohuoneen verhot. Laitoin pitkästä aikaa vaaleanpunaiset verhot valkoisten kanssa ja vaihdoin sänkyyn pari vaaleanpunaista tyynynpäällistä. Lisäksi keräsin kaikki kultahässäkät pois, paitsi tyynyt ja vaihdoin tähtilampun pallovaloihin. Heti sai kivasti pientä vaihtelua ja nyt on taas ihana katsella vaaleanpunaista, kun se oli välissä niin kauan poissa silmistä. En varmaan ikinä kyllästy kokonaan vaaleanpunaiseen, vaikka välillä onkin kiva vaihtaa vähän väritystä.  Noitten pallovalojen ansiosta täällä on muuten vähän sellainen Party-tunnelma. Ja ehkä vähän sirkusmainen fiilis :D Hauskaa! Nyt meillä on tavallaan jokapäivä juhlat ja meillä nyt on muutenkin välillä yhtä sirkusta täällä, ni tää tunnelma sopii tänne oikein hyvin!

Ylin kuva aamulla ja alimmat räpsin jo illalla hämärässä :)



Jamielin pinnasängystä on tullut mulle eräänlainen sisustuskohde.
Vaihtelen siihen tyynyjä vähän väliä.
Ja nyt sekin sai pallovalot :)




Oikeestihan Jamiel ei edes vielä nuku pinnasängyssä.
Oikeestihan mun sängyn toinen puoli näyttää öisin ja aamuisin tältä







HYVIÄ VIIKONALKUJA!






❤.lla cami