maanantai 28. joulukuuta 2015

Feel So Happy - Päivä1

Lähtölaskenta
VIIMEINEN PÄIVÄ
RV39+3


Jos aloitan lähtölaskennan laskemalla kymmenestä alaspäin -yhdeksäs, kahdeksas, seitsemäs jne-, ni pitäiskö ykkösen kohdalla sanoa ensimmäinen vai viimeinen?! No, pitkään harkittuani päädyin kuitenki sanomaan viimeinen, eli tänään on vika päivä ja huomenna pamahtaa! O ou :D

Voin ihan virallisesti myöntää et nyt jännittää. Viime öisen kirjoittelun jälkeen kärsin koko yön hirveistä alamaha- ja alaselkä -kivuista ja pelkäsin jo hetken alkavani synnyttämään. Aamuun mennessä kivut kuitenki lieveni ja tässä sitä ollaan vielä, yhdessä koossa. Vihdoinki ku olin saanut unen päästä kiinni, ni heräsin labratädin soittoon joka käski käydä tänään ottamassa pari verikoetta huomista varten. Ajattelin et menisin illemmalla sairaalan labraan, ku saisin kyydin. Kahdelta tajusin onneks tarkistaa netistä labran aukioloajat ja huomasin et ne meneekin kiinni jo puoli kolmelta. Olin täällä yökkäri päällä ja hirveellä paniikilla soittelin ympäriinsä kyytiä ja olin jo luovuttamassa, kunnes päätin lähtee puolijuosten terveyskeskuksen labraan, joka on  1.5km päässä (katsoin fonectasta), eli paljon lähempänä ku sairaala. Pääsin kymmentä yli kaks lähtemään ja ajattelin et tätä menoo mä ainaki alan synnyttämään ku piti kiitää ku mikäki maantienkiitäjä tukka putkella tuolla. Kuvittelin jo mielessäni kuinka kerkiin labran aulaan just ennen ku viisari napsahtaa puoli kolmeen ja saapuisin sinne niin vauhdilla, et lopuksi liukuisin maha edellä lattiaa pitkin niin, et kerkiin varmasti ottamaan vuoronumeron ennen viisarin napsahtamista. No, mä kekisin ja helposti kerkisinkin. Ei siellä ketään muita enään ollutkaan, eikä tarvinnu ees kiilata ketään vuoronumeroa ottaessa. Pääsin heti sisälle ja sit selkis ettei ne otakkaan musta kokeita, koska oon huomenna jo leikkauksessa ennen ku näytteet saataisiin  sairaalalle asti, joten ne otetaankin sit vasta aamulla sairaalassa. Höh. Turha reissu, mutta tulipahan tehtyä ja sainpahan vedettyä kunnon spurtin vielä kotiinkin. Taisi olla viimeiset spurtit vähään aikaan. Kaikki on lähiaikoina ollut niin viimeistä. Viimeistä neuvolaa, viimeistä mahapäivää, viimeistä spurttia. Jotenkin kauheen traagista! :D Tänään on myös viimeinen yö mahan kanssa, viimeinen päivä ku asutaan Jaden kanssa kaksin, viimeinen päivä ilman uutta haavaa, viimeinen päivä enne vauvan näkemistä, viimeinen päivä yhden lapsen äitinä ja hui, tää on myös viimeinen yö kotona tänä vuonna. Palaan kotiin vasta ens vuonna, aika hullua :D Ja sit meitä on kolme


PS. Enään yksi yö vauvan tuloon ❤.


KUVAT Jaden sisaruspakkauksesta.
Sit ihan shh shh, jos satutte törmäämään Jadeen. Tää on salaisuus.


Ennen ku tästä kirjotuksesta tulee ihan älytön romaani,
ni kerron vielä pikaisesti suunnitelmat



Sairaalasta soitti tänään toinenkin täti (en oo varma oliko se täti vai setä) (toivottavasti se ei lue tätä) ja pyysi sairaalalle huomen aamuksi kello seitsemän.

En saa syödä kello 00 jälkeen ja seuraavan kerran pääsen syömään vasta joskus huuomenna päivällä. Ihan kamalaa.

Dansku (mun sisko) tulee tänään tänne ja lähtee mun tueksi leikkaukseen.

Dansku muuttaa meille loppu vuodeksi asumaan ja asuu täällä vielä kun pääsen ensi vuonna sairaalasta. Kuulostaa hauskalta puhua tollein vuosista, vaikka todellisuudessa dansku on meillä ehkä maks viikon :D

Tänään pakkaan vikat kamat sairaalakassiin. Oon ostanut sinne suklaatakin valmiiksi.

Oon tosi innoissani huomisesta. Luulen että tänä yönä ei nukuta.

Sairaalaan menossa mua huolestuttaa eniten syöminen. Entä jos mulla on nälkä enkä saa ruokaa ja välipalaa riittävästi?! :D

Katetrin laitto on kamalinta mitä tiedän ja sekin pelottaa.

Jaden sisaruspakkaus on valmis. Tai se pahvilaatikko jossa paketit on, ni on vielä paketoimatta mutta jätän sen siskon hommaksi. Se saa laittaa paketin pöydälle ennen ku tullaan kotiin sairaalasta ja Jade kaveriltaan.

Unohdin kertoa että Kekkonenkin muuttaa meille täksi vuodeksi. Kekkonen on Danskun ihana kisu.

Huomenna nään vauvan ja mua jännittää. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitääkin ja vauvalla on kaikki hyvin ja vauva on terve

Ens kerralla meinaan kirjoittella tänne sairaalasta käsin, heti ku vain pystyn jos pystyn. Ainakin instagrammaan kuulumiset! :)





Ihanaa loppuvuotta kaikille!
xoxo

❤.lla cami





Viimeiset masukuvat - Päivä2

Lähtölaskenta
TOINEN PÄIVÄ
 
 
 
Ihan hullua, taisin juuri ottaa viimeiset mahakuvat! En osaa sanoa oonko iloinen vai surullinen, mut taas on vähän haikea olo.. Nää raskaushormoonit on ihan varmasti asialla, tuntuu et herkistyn ihan joka asiasta :D Ei varmaan tarvi tiputtaa ku tomaatti lattialle, ni mulla tulee pahamieli sen puolesta. No mut okei, tiistai aamuna on kyl pakko ottaa vielä ainakin yks lähtökuva, mut sen jälkeen en pysty enää ottamaan viikottaisia mahapäivänkuvia tai muitakaan. Tai siis voisinhan mä mahaa kuvailla, mut ei siellä enää kukaan olisi, eikä olisi mitään järkeä kuvailla pelkkiä jäljelle jääneitä makkaroita. Ja heti ku ton sanoin, ni oikeestaan siinähän on erittäin paljon järkeä.! :D Mähän voisinki tästä lähin kuvailla joka viikko mahaa sillein niinku -palautumisprosessimielessä-. Siis ihan vain omaksi ilokseni, että älkäähän pelätkö, en aio julkaista niitä täällä blogissa :D Mut tänne sen sijaan voisin alkaa korvaamaan mahakuvat joka viikkoisilla vauvakuvilla, jotka on varmasti muutenkin miljoonasti ihanempia ku mun mahakuvat 
Vauvakuvilla. Voi ei, kuulosti ihanalta. Mulla on kohta vauva, enkä vieläkää meinaa tajuta sitä. Nyt voi kyllä jo sanoa, et on alkanut vähän jännittämäänkin. Sillein hyvällä tavalla. Jännitän ehkä vähän samalla tapaa ku jännittäisin etelänmatkaa. Sillein innokkaana ja niin et pelkää menettävänsä yöunet, jos liikaa ajattelee asiaa
Mä niin toivon et kaikki menee vain hyvin ja vauvalla on kaikki hyvin
PS. Enään kaksi yötä vauvan tuloon
 
 


.PS.ULKONA ON LUNTA
PPS. Oon niin innoissani lumesta et muokkasin kuvatkin lumiseksi
PPPS. Ehkä mun vauva syntyy sittenkin keskelle ihanaa lumista talvea ❤
PPPPS. Toivotaan ettei lumet sula
PPPPPS. En ikinä kirjota enää tähän aikaan blogia, huomaa et oon väsynyt ja jututkin lipsuu, mut oli pakko saada toisen päivän lähtölaskenta tänne :D




HYVÄÄ YÖTÄ
xoxo
 
 
 
 
 
❤.lla cami
 

lauantai 26. joulukuuta 2015

Lapsuus - Päivä3

Lähtölaskenta
KOLMAS PÄIVÄ
 
 
 
Aurinko paistaa ja ulkona on kirpeän kylmä tuuli. Tuuletus ja siivoilu on käynnissä ja raikas ilma täyttää huoneet. Kahvin tuoksu valtaa keittiön ja musiikki soi taustalla. Tuli yhtäkkiä kaikkia vanhoja muistoja mieleen. Kolme yötä vauvan syntymään ja mulla tuli ikävä omaa lapsuutta. Omia vanhempia ja kotia. Jotenkin tästä säästä muistui mieleen iskä ja sellanenkin pieni muisto kun pääsin iskän mukaan kaatopaikalle viemään kuormaa ja olin niin innoissani ku sain olla ainoa lapsi mukana. Olin niin pieni et pystyin heilutella jalkoja etupenkillä istuessa. Kuunneltiin musiikkia ja laulettiin. Hoilattiin täysillä Rentun ruusua (KLIK) ja käytiin poimimassa niitä matkan varrella äitille. Vaikka tajusin myöhemmällä iällä ton biisin sopivan iskälle vähän liiankin hyvin, se silti huvittaa vieläkin. Oi vitsit et mulla on ikävä noita pieniä hetkiä. Tiedän et isä rakasti meitä lapsia, vaikka ei pystynyt lopussa enään huolehtimaan meistä. Isä oli siltin maailman paras isä meille ja hyväsydämisempää ihmistä saa etsiä.
Noin pieni asia ja siitä on jäänyt kuitenkin ihanat muistot. Niin sitä miettii millaisia muistoja omalle lapselle jää. Nehän saattaa tulla ihan pienistä arjen asioista ja kahdenkeskisestä ajasta. Ei sitä tarvitse olla kaiken maailman materiaalia ja rikkauksia tarjotakseen toiselle ihania muistoja tai osoittaakseen rakkautta, vaan oma aika ja pienet huomion osoitukset on niitä tärkeimpiä. Tuleehan meille Jaden kanssa huonoja päiviä ja saatetaan joskus kinata ku mitkäkin raivopäät keskenämme, mut voi että kuinka mä rakastan tota tyttöä vaan niin maailman eniten, enkä vois kuvitella elämää ilman Jadea. Toivottavasti osaan tarjota Jadelle paljon ihania muistoja ja oon niin onnellinen ku voin kohta olla osa kahden lapsen elämää ja saan kunnian olla antamassa niitä molemmille

 
 
 

Kuva 1. Jade ja uudet saappaat
Kuva 2 ja 3 Jaden Hawaji juhlista
Kuva 4. Lokakuun yllätys
Kuva 5. Meijän kesäloma reissua hangosta
Kuva 6. Jaden huonetta
Kuva 7. Jade ja sen kaverin eilisillan datailuja

 
 
 
 
 PS.
Enään kolme yötä vauvan tuloon ❤.
 


 
 
❤.lla cami
 
 
 
 
 
 

perjantai 25. joulukuuta 2015

Viimeinen mahapäivä - Päivä4

Lähtölaskenta
NELJÄS PÄIVÄ
 
 
Heippahei! :) Se olis tänään joulupäivä, perjantai ja samalla viimeinen mahapäivä. Aurinko paistoi aamulla verhojen läpi ja maa on vihreenä. Hassu talvi. Ei haittaa, mutta kyllä ainakin täällä suunnalla kaivattais jo vähän lunta, kimmeltävää hankea ja katulampun valossa kauniisti leijailevia lumihiutaleita. Toivottavasti lumi sataa maahan viimeistään samalla kun vauva syntyy, olisi niin tunnelmallista Ainakin ajatuksena. Leikkaus-salissa ei varmaan muista pahemmin miettiä sataako ulkona vai ei. No, mut kuitenkin. Lumi olis jo ihan tervetullutta! :)

Otettiin eilen Jaden kanssa pari mahakuvaa. Maha näyttää hauskalta ton topin kanssa, kun helma laskeutuu suoraan alas mahan korkeimmasta kohdasta :) Voih, enää neljä päivää jäljellä kun saan vielä nauttia raskaudesta. Aion nauttia nää viimeiset yöt ja aamut nukkuen niin pitkään kun pystyn ja aion tehdä mahdollisimman paljon kotona sellaisia askareita, joihin en leikkauksen jälkeen heti pysty. Aion leipoa viikonloppuna jotain pakkaseen, niin sairaalasta kotiin tullessa on sit helppo ottaa vaan sulaa, jos tekee jotain hyvää mieli. Aion ottaa viimeisiä mahakuvia, katsella vauvan liikkeitä ja kertoa sille mahan läpi et kohta me voidaan tavata ja kuinka mä aion rakastaa ja suojella sitä koko sen elämän   Ja nyt tosiaan kun ei ole vielä vauvaa jonka vuoksi kiirehtiä tai leikkauksen jälkeistä haavaa, aion nauttia myös viimeisen neljän illan aikana pitkistä lämpimistä suihkuista ja lotrata vettä niin paljon ku mieli tekee ilman huonoa omaatuntoa veden tuhlaamisesta. Onkohan mitään mitä oisin unohtanu laittaa vauvaa varten valmiiksi tai jotain muuta tärkeetä.. En oo varma, mut nyt aion tosissaan ottaa kaiken ilon irti näistä päivistä ja nauttia raskauden vikoista hetkistä




Kuva 1. Mahakuva. Maha näyttää tosi korkeelta.
Kuva 2. Lempisuklaa

Kuva 3. Jade
Kuva 4. Ekat paketoinnit Jadelle
Kuva 5. Jaden ottama mahakuva
Kuva 6. Mummi antaa mulle joka joulu Budapestejä tai marmeladeja.
En oikeesti tykkää niistä mut ei sen väliä. Ajatus on tärkein .Mummi on ihana.





PS. Maha täytti tänään 39viikkoa.
PPS. Enään neljä yötä vauvan tuloon




.lla cami




torstai 24. joulukuuta 2015

HappyHolidays - Päivä5


Lähtölaskenta 
VIIDES PÄIVÄ

Meillä on ollut Jaden kanssa ihana päivä kahdestaan. Heräsin tosi aikasin ja virkistäydyin kuumassa suihkussa, jonka jälkeen tein meille riisipuuroa aamupalaksi. Päivä on mennyt nopeasti. Ollaan kateltu piirrettyjä ja elokuvia, syöty ihana ateria kynttilänvalossa, avattu lahjoja ja Jade on pitänyt mulle tarkan esittelyn niistä. Nyt makoillaan sängyssä ja katotaan leffaa joten enempää en viitsi kirjoitella :) Vauva on ollut tänään muuten hiljaisempi ja mua on hetkittäin vähän huolestuttanut et onkohan sillä kaikki okei, mut onneks tää sen tän hetkinen iltajumppa korjasi juuri tilanteen ja kaikki näyttääkin olevan ihan entisellään Aina kerkii vaan jotenkin säikähtää jos tajuaa, et ei oo tuntenu tai huomannu hetkeen mitään liikkeitä. Mut joo, me jatketaan leffailtaa! :)

Hyvää illan jatkoa sinne


 Ps. Enään viisi yötä vauvan tuloon








❤.lla cami




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Viimeinen neuvola - Päivä6

Lähtölaskenta
KUUDES PÄIVÄ
 
 
 
Tänä aamuna oli viimeinen neuvolareissu mahan kanssa. Mun siskokin pääsi mukaan ja sai tulla kuuntelemaan samalla elämänsä ensimmäistä kertaa vauvan sydänääniä. Dansku oli aika liikuttunut sydänäänistä ja jakeli tunnelmia snäppiin asti :D
Mulle tuli neuvolan jälkeen vähän haikea olo. Onnellinen ja haikea. Neuvolakäynti ja varmuus vauvan hyvinvoinnista tekee olon aina tosi helpottuneeksi ja onnelliseksi, mut nyt tuntui samalla haikeen epätodelliselta. Tää oli oikeesti viimeinen käynti niin, et voin samalla tuntea pienet potkut ja liikkeet mahassa. Nouu. Mä haluun olla vielä raskaana. En oo valmis luopumaan mun mahasta. Mulla tulee ikävä tätä tunnetta. Alkaahan tää joo olee välillä erittäin epämukavaakin ja tuntuu et aina joku osa on jumissa tai johonkin sattuu, mut siltin. Tosi kaks piippunen homma. Haluun ihan kamalasti nähdä vauvan ja haluun sen jo syliin ja haluun myös käyttää mun uusia paitoja, joita oon hankkinu mahan katoamista ajatellen, mut kuitenki! Musta on ihana kantaa jotain mun sisällä. Mä oon jo tottunut höpöttelemään mahalle ja viettämään sen kanssa mahapäiviä. Must on ihana katsella kuinka jonkun pieni jalka viipottaa mahan pinnan alla ja kuinka maha kallistuu välillä toiselle puolelle vauvan muuttaessa asentoa. Mut kohta tää kaikki on ohi ja mun maha on tyhjä. Meinasin sanoa ihan surkeena et mun maha on kuin pelkkä hylätty makkara, mut sit mua alkoikin huvittaa ajatus hylätystä makkarasta, ni ei se enää sopinutkaan tähän. Eli siis, aika ristiriitaisilla tunteilla tässä mennään. Onhan se oikeesti ihan mahtavaakin mennä raskaudessa askel eteenpäin ja saada vauva jo tänne meijän kanssa 






 
Multa on muuten kysytty jo ainaki sata kertaa, et jännittääkö mua. Ei mua jännitä. Tai no jännittää sillein hyvällä tavalla ja jännittää et meneehän kaikki varmasti hyvin, mut ihmeen rauhallinen fiilis, joka on munlaiselle jännittäjälle ihan uutta. No, katotaa vaan vikana päivänä onko enää yhtä rauhallinen olotila :D
Sisko lähti pari tuntia sitten kotiin ja mä jäin siivoilee. Heitin petarit ja peitot tuulettumaan ja lakanat pyörii koneessa. On ihan paras tunne kun illalla pääsee suihkun jälkeen nukkumaan puhtaisiin petivaatteisiin. Kohta aletaan Jaden kanssa katsomaan elokuvaa ja herkuttelemaan. Ajateltiin et ollaankin huominen ihan rauhassa kolmistaan vain kotona. Siis minä, Jade ja maha, eikä lähettäisikään toisen siskon perheen luokse syömään ja viettämään iltaa. Ajattelin kun leikkaukseen on niin hetki aikaa, niin on ihana viettää pyhät ihan vain yhdessä Jaden kanssa nauttien hyvää ruokaa, katsella joulupiirretyt ja vain olemalla toistemme kanssa 
 
 
 
Rauhallista ja ihanaa 
aaton aattoa kaikille
 
 
 
❤.lla  
Cami, Jade ja maha
 
 

tiistai 22. joulukuuta 2015

Shoppailua- Päivä7


Hellou :) Tää aamu alkoi siskon ja Jaden kanssa. Oli ihana herätä kahvin tuoksuun ja tulla kynttilöiden valaisemaan aamiaispöytään syömään riisipuuroa. Se ihana kotoisa tunnelma ja radiossa parhaillaan soiva biisi (klik) sai mut liikuttumaan niin, et meinasin ruveta itkemään heti ku astuin keittiöön. Hormoonit. Aamupalan jälkeen Jaden kaveri tuli tähän ja me laittauduttiin siskon kanssa valmiiksi ja käveltiin kaupungille ostoksille. Hyvin jaksoi vielä yli kuus tuntia kierrellä ilman kertaakaan istumista, mut shoppailun jälkeen oltiinki molemmat jo sen verran poikki, et oli pakko tilata taksi. Mietin matkalla et olikohan tää mun viimeinen shoppailureissu mahan kanssa. Oiskohan mulla ens kerralla jo vauva.. Mua hymyilytti kaupassa aina jos joku äiti tuli vastaan vaunujen tai taaperon kanssa kun tajusin, et kohtahan mullakin on tuollainen ihana pieni





Kuva 1. Aamupala
Kuva 2&3 Mun uudet kotitossut jotka ostin sairaalaa varten
Kuva 4 Eilen lupaamani kuva Jaden mummin tekemästä toukkapussista



PS. Sori vähäinen kuvien määrä. Kirjoitan tätä juuri sängyssä puhelinella ja noi olin kerinnyt vaan ottamaan tällä.

PPS. Enään 7päivää vauvan tuloon






.lla cami





maanantai 21. joulukuuta 2015

Yllätysvierailu - Päivä8



Lähtölaskenta
KAHDEKSAS PÄIVÄ
Heippahei! :) Täällä on hyvät fiilikset, eikä vieläkään oo alkanut mitenkää erityisemmin jännittämään. Nukuin viime yönä pitkästä aikaa tosi hyvin ja heräiltiin Jaden kanssa ihan virkeinä joskus kasin aikoihin. Jaden mummi pakkaili täällä parhaillaan matkakamppeitaan ja juotiin rauhassa kahvit ja hyvästeltiin. Tulee aina vähän haikea fiilis kun joku lähtee. Jäin ihastelee tänne sitä J.n mummin tekemää toukkapussia. Siitä tuli juuri niin ihana kuin mielessä toivoinkin (Laitan siitä huomenna kuvia). Hetken päästä joku rinkutti jo ovikelloa ja huusin Jadelle miksei se voi taaskaan avata ovea. Ajattelin, et ei siellä kukaan muu siihen aikaan voi olla ku joku Jaden kavereista. Pikkasen yllätyin kun käytävällä olikin mun sisko matkatavaroidensa kera! Miten ihana ajoitus :) Dansku oli päättänytkin yllättää meijät tulemalla jo aamujunalla Helsingistä ja oli ihan fiilareissa ku sai yllätettyä mut. Oltiin hetki tässä meillä ja lähdettiin tekemään ruokaostoksia. Dansku joutui kokoajan hidastamaan tahtia, koska mua supisteli ja olo oli ku perässä tepastelevalla pingviinillä. Kotiin päästyä leivottiin pipareita ja luumutorttuja, katettiin hieno pöytä ja tehtiin runsas päivällinen, jota ajateltiin napostella tässä pitkin iltaa aina vähän lisää. Ruoka oli ihanaa ja nyt maha kiittää ja kuittaa, olo on aivan ähky! Siltin on ehkä pakko ottaa kohta vielä jotain. Kyllä ainakin yhdelle suklaakonvehdille aina tilaa löytyy. Nyt Danskulla on niin ikävä sen kotona olevaa kissaakin, et ehdotti et pitäiskö meijän vähän vielä santsata ja syödä suruumme. Se soitti ikävissään jopa sen miehelle et sais huhuilla kissalle kaiuttimen välityksellä.. :D No, kai se on pakko uhrautua ja tukea siskoa!

PS. Enää kahdeksan päivää vauvan tuloon
PPS. Mun kameran muisti on täynnä meijän naamoja ja ruokia :D




Hyvää viikonalkua kaikille!







Näihin kuviin ja tunnelmiin,
hyvää yötä
 .lla cami