sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Jamiel 1kk


Heyy! Tulin kertomaan vähän vauvakuulumisia sillävälin ku Jamiel nukkuu päikkäreitä. Pienellä näyttää olevan vähän mahavaivoja ja äsken missään muualla ei ollut hyvä olla kuin sylissä. Eikä siinä, mielelläni pitelen sylissä, mut on se vaan niin kurja katsoa avuttomana vierestä ku toinen pinnistelee niin reppanan näköisenä. Ei voi muuta kuin puhella lohduttavalla äänellä ja välillä huomaan eläytyväni ihan täysillä Jamielin ilmeisiin ja joskus jopa vaistomaisesti pinnistelevän mukana, ihan ku se muka helpottais toisen mahavaivoja. Onneks Jamien mahavaivat on (ainakin vielä) tosi vähäisiä. Meillä nukutaan hyvin pitkiä pätkiä, eikä mahavaivat valvota öisin.

Mehän ollaan siirrytty nyt kokonaan pulloruokintaan ja se on varmasti yks osasyy mahan kovuuteen. Mähän päätin olla stressaamatta imetyksestä jo ennen ku Jamiel oli edes syntynyt, mut nyt täytyy myöntää et vähän harmittaa. Aika paljonki. On sellanen epäonnistunut tunne. Mehän ollaan alusta alkaen käytetty ruokinnassa myös pullottelua, joka alotettiin sairaalassa aluks antibiootin takii. Kotona sit jatkettiin molemmilla, mut huomasin jo heti alussa tuttipullon vievän voittoa. Päästiin kuitenki ihan hyvään kompromissiin pullottelun ja imetyksen kanssa, joka oli mulle ihan okei ja kolme viikkoa sujuikin ihan suht hyvin. Pikkuhiljaa imetys kuitenkin tökki kokoajan enemmän ja enemmän. Jamiel ei meinannut saada otetta ja otteen löytymisen avittaminen oli kunnon työn ja tuskan takana. Sit yhessä vaiheessa mä vaan luovutin. Aloin antamaan pääasiassa korviketta, mut kuitenki jokapäivä tarjonnut myös rintaa. Paitsi että nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, et pelkkä rinnan esiin ottaminen saa Jamielin huutamaan punasena raivosta. Arvatkaa mikä fiilis. Esim eilen. Yritin jonkun aikaan ja jopa tiputtelin maitoa suuhun, mut ei, Jamiel ei saa otetta. Sit aikani yritettyä, luovutin taas. Koko hommasta ei vaan tule mitään.
Asia on mulle ihan okei, kyllähän sillä korvikkeellakin kasvaa, mut tää tunne... Ei se oo Jamielin syy ettei ote onnistu, mut mun omaatuntoa tässä kolkuttaa ku en saa sitä onnistumaan. En mä tienny et koko hommasta tulee näin pahamieli ja et imetys on sittenki mulle herkkäpaikka. Ja siks mä en halua luovuttaa vielä ihan kokonaan. Jospa me tänään onnistuttais.
No, se siitä aiheesta. Mun piti tulla kertomaan Jamielin kasvusta ja kuulumisista, eikä tekemään mitään luentoa imetyksestä :D

Ja ettei tästä kirjotuksesta tuu nyt liian pitkää, ni lisään tänne enää Jamielin kasvumitat ja videon, jonka tein kuukausipäivän kunniaksi.
Jamielhan täytti meinaan perjantaina jo kuukauden!  Me juhlittiin tiistaina myös neliviikkois päivää. Luulin meinaa ekaks, et Jamiel täytti jo sillon kuukauden, mut eihän se niin kuulemma lasketakkaan :D. Jos Jamiel syntyi 29.12, ni tottakai se täyttää kuukauden vasta 29.1, eikä silloin ku tasan neljä viikkoa on mittarissa. En silti voi vieläkää täysin tajuta miten neljä viikkoa ei muka lasketakkaan kuukaudeksi. No anyway, söin juhlapäivän kunniaksi munkin sekä tiistaina että perjantaina! :) Kerrankos sitä eletää!



 Jamielin neuvola 27.1.
(IKÄ 4VIIKKOA + 1PÄIVÄ)
 
 
Suluissa syntymämitat
 
 
PITUUS   52,7cm   (47cm)
PAINO  4280g   (3301g)
PÄÄNYMPÄRYS  36,8cm   (34cm)
 
 
 
"Vauhdilla kasvaa, pituutta tullut hyvin. Painoa sopivassa määrin.
Nostanut maitomääriä. Kohdistaa katsetta, ääntelee. Iho kaunis, Silmät kirkkaat. Suu kunnossa."
 
 
 
Mä en muistanu et vauvat kasvaa noin nopeesti.
Viis pilkku seittemän senttii kuukaudessa, oikeesti.
Tätä menoohan Jamiel on kohta mun mittanen :D
 
 
 
 





.lla cami




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Päiväunet


Moi taas! Teen juuri omaa blogihistoriaa, koska tää on jo toinen kerta tässä kuussa kun teen kaksi postausta saman päivän aikana, mutta en malta olla kirjoittamatta silloin kun tekee mieli kirjoittaa. Koittakaa kestää. Nyt oli meinaan pakko tulla kertoo teille, et mites ne mun äsken hehkuttamat päiväunet oikeen menikään. Mun käsitys päiväunista on näköjään seuraavanlainen :





-Sain julkaistua blogitekstin ja haukottelin väsyneenä. Ajattelin kuinka ihanaa nyt onkaan avata aamulla pedattu peti, nostaa Jamiel sitteristä, tehdä tuttuun tapaan pieni pesä sille mun viereen ja kömpiä itsekkin peiton alle.

-Ennen ku kerkeen ajatusta pidemmälle, Jamiel alkaa ääntelehtimään vaativasti. Syötän Jamielin ja keksin sen jälkeen et Jamielin vois kylvettää ja alan lämmittämään kylppäriä, täytän ammeeseen vettä ja haen Jamielille pyyhkeen, puhtaat yövaatteet ja vaipan.

-Kylvetän Jamielin ja kuivaan huolellisesti, jonka jälkeen puen ja laitan viltin ympärille lämmittämään. Nostan Jamielin mun sänkyyn sille tehtyyn "pesään".

-Ajattelin kömpiä viereen, mutta Jadella on nälkä. Alan tekemään ruokaa.

-Ruuan laiton aikana tajuan syöneeni viimeks sunnuntaina, jos ei lasketa karkkeja ja leipiä, joten pakkohan munkin on syödä. Syön Jaden seurana keittiössä, jutellaan päivän kuulumisia ja sovitellaan huomista liikuntatuntia varten luistimia.

-Siivoon jäljet ja steriloin Jamielin tuttipullot.

-Haluan suihkuun. Haluan mennä sänkyyn puhtaana ja yökkäri päällä.

-Tulen suihkusta. Laitan rasvaa ja luen samalla toisten blogeja. Vilkaisen kelloa. Seitsemän. Kuka hullu menee seitsemältä päiväunille. Salkkaritki alkaa kohta ja Jadekin täytyy passittaa suihkuun.

- Eihän mua enään edes nukuta ja kohta pitää mennä yöunille..

- Eikä, tästä on kyllä ihan pakko kertoo vielä blogiin.

Minä ja mun päiväunet. Sanonpahan vaan. Ei päiväunille ihan niin vaan mennäkkään, eikä päiväuni-ihmisiks niin vaan tullakkaan. Tätä täytyy treenata! Taidan mennä seuraavaks ihan vaan yöunille, kun tästä joskus pääsen sänkyyn asti ja kokeilen päiväunia toinen kerta :D Onneks väsymyskin meni ohi ja nyt on oikeestaan ihan pirtee olo suihkun jälkeen. Jamielkin herää nyt. Otan sen mahan päälle makoilemaan ja alan kattoo ohjelmia. Siitä on tullut yks meidän iltarutiini. Jamiel ihan selvästi nauttii siitä kun saa nukahtaa syliin




Ja nyt ihan oikeesti ja viimeisen kerran tänään
-Hyvää yötä! :D
.lla cami






JAMIEL - 3viikkoa

 
Moi! Me juhlittiin eilen Jamielin 3viikkoispäivää :) Jamiel pääsi sen kunniaks ekaa kertaa käymään kaupassa. Käytiin mun kaverin ja sen lapsen kanssa Lidlissä tekee ruokaostoksia ja Jamiel käyttäytyi oikein nätisti. Jamiel istui ostoskärryihin laitetussa turvaistuimessa ja lopuksi pääsi vielä mun ystävän syliin. Mä taas keskityin täyttämään ostoskoria ku mikäkin nälänhätään joutuva. Vähän harmittaa, etten edes muistanut ottaa jamielista -ekaakertaakaupassa-kuvaa.
 
 
 
 
Huh, mä oon jotenkin tosi väsynyt tällä hetkellä. Ei sillein, et Jamiel olis mitenkää enemmän valvottanut mua, mut ite en oo vaan malttanut aamuisin nukkua tarpeeksi. Oon alkanu heräämään Jamielin viimeisen "yö"syötön jälkeen, siinä viiden kuuden välissä ja nyt tää alkaa jo vähitellen tuntumaan. Taidan repästä ja ottaa nyt päikkärit Jamielin kanssa. En oo yleensä yhtään päiväuni-ihmisiä, mut nyt on pakko ottaa pienet levot! Ehkä alan harrastamaan päiväunia. Kuulostaa ainakin tällä hetkellä ihan parhaalta idealta. Harrastuksesta tuli mieleen, et kokeilin eilen varovasti vähän jumppailla. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin laitoin lihakset työskentelemään muutaman kyykkysen verran :D Oon aivan rapakunnossa. Ei ihme että väsyttää, kun liikunta on ollut nollassa ja mun terveellinen syöminenkään ei ole lähtenyt vielä käyntiin.
Mulle on meinaan jäänyt raskauden ajalta pahatapa. Loppu raskausaikanahan nukuin huonosti ja heräsin yöllä herkkuhimoissani syömään makeeta.  Eikä siinä mitään, mut nykyään ku herään syöttämään Jamielia, ni oon jatkanut tätä rituaalia! Oon joka yö syönyt vähän lakuja tai suklaata. Viime yönä söin keksejä. Oon pettynyt. Oon surkea ruokavalioihminen.
Tähän tulee muutos. En halua olla väsynyt, mut kai sitä nyt väsyy, jos syö yöllä karkkia eikä nuku tarpeeksi. Nyt riitti. Täytyy tehdä joku ansa mun karkkipiilolle, etten mee sinne enää yöllä. Joku ämpäri joka heittää vettä mun päälle ku avaan kaapin. Ei jestas.
 
Hassu juttu muuten. Kuuntelen radioo ja ne puhuu siellä parhaillaan ruokavaliosta, väsymyksestä ja hormoonitasapainosta ja siitä, et on ihan turha ihmetellä väsymystä jos ei nuku kunnolla! Tää on varmasti joku merkki, et mene cami nukkumaan äläkä niuhota siellä  Ihanaa, nyt otan Jamielin kainaloon ja sukellan hetkeks peiton alle. Hyvää yötä
 
PS:
Jätän teille loppuun pari Jamielin 3 viikkoiskuvaa, jotka me otettiin eilen :)
 
 
 






.lla cami




maanantai 18. tammikuuta 2016

Pallovalot





Moi! Meillä vaihtui eilen olohuoneen verhot. Laitoin pitkästä aikaa vaaleanpunaiset verhot valkoisten kanssa ja vaihdoin sänkyyn pari vaaleanpunaista tyynynpäällistä. Lisäksi keräsin kaikki kultahässäkät pois, paitsi tyynyt ja vaihdoin tähtilampun pallovaloihin. Heti sai kivasti pientä vaihtelua ja nyt on taas ihana katsella vaaleanpunaista, kun se oli välissä niin kauan poissa silmistä. En varmaan ikinä kyllästy kokonaan vaaleanpunaiseen, vaikka välillä onkin kiva vaihtaa vähän väritystä.  Noitten pallovalojen ansiosta täällä on muuten vähän sellainen Party-tunnelma. Ja ehkä vähän sirkusmainen fiilis :D Hauskaa! Nyt meillä on tavallaan jokapäivä juhlat ja meillä nyt on muutenkin välillä yhtä sirkusta täällä, ni tää tunnelma sopii tänne oikein hyvin!

Ylin kuva aamulla ja alimmat räpsin jo illalla hämärässä :)



Jamielin pinnasängystä on tullut mulle eräänlainen sisustuskohde.
Vaihtelen siihen tyynyjä vähän väliä.
Ja nyt sekin sai pallovalot :)




Oikeestihan Jamiel ei edes vielä nuku pinnasängyssä.
Oikeestihan mun sängyn toinen puoli näyttää öisin ja aamuisin tältä







HYVIÄ VIIKONALKUJA!






❤.lla cami






sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Olohuoneen pöytä

Lempipaikkani kotona


Sain haasteen Kaikkea pientä-blogin Riikalta, jonka lempipaikaksi oli valikoitunut värikäs lastenhuone.  Käykääpä kurkkaamassa Riikan lempipaikka TÄSTÄ :)

Tässä haasteessa on tarkoituksena ottaa yksi tai useampi kuva, joka on se lempipaikkasi kotona. Kuvan ottamisen jälkeen julkaise kuva ja kerro miksi valitsit juuri sen paikan. Onko se paikka, jossa voit rentoutua? Onko siellä paras sisustus? Liittyykö siihen eniten muistoja vai miellyttääkö se muuten vain silmää? Muista haastaa lopuksi kolme bloggaajaa mukaan.

Eli mun lempipaikka meijän kotoa..Mietin hetken ja valikoin paikaksi olohuoneen ja kohteeksi olohuoneen pöydän! Siitä on viimeaikoina tullut erittäin kätevä ja voisinkin listaa tähän syitä, miksi valitsin pöydän

-Oon miettinyt monta kertaa pöydän vaihtoa, mutta lopussa päätynyt sittenkin pitämään tän vanhan pöydän. Mä vain tykkään tästä vanhasta pöydästä. Tää malli on täydellinen mun silmälle. Iso , neliö ja sopivan matala, eikä siksi ole edessä, jos makaa vaikka sohvalla ohjelmia katsoessa.

-Pöytä on erittäin tukeva ja taso on täyspuuta.

-Pöydällä on tientynlaista tunnearvoa. Löysin pöydän meidän roskiskatoksesta muutama vuosi sitten. Siskon perhe sattui olemaan meillä silloin kylässä ja pyysinkin siskon miestä samalla kantamaan sen mulle. En olisi yksin jaksanut nostella sitä. Oikeesti en olisi edes kehdannut ilman pilkkopimeyttä, mustia vaatteita, kommandopipoa ja taskulamppua. Vaikka hyvähän se oikeesti oli kun pöytä pääsi kiertoon ja sai jatkokäyttöä, että tuskin vanhalla omistajallakaan mitään sitä vastaan oisi ollut. Olis muuten hirveen mielenkiintosta tietää kenen naapurin pöytä se oli alunperin ja mistä se on sen hankkinut/saanut :) 

-Olen myös hionnut ja maalannut pöydän ihan omin pikku kätösin sisustukseen sopivaksi ja se tekee siitä jotenkin vielä spesiaalimman ja uniikin.

-Pöydän päällä on ihana poltella kynttilöitä, koska se on keskellä huonetta ja tuo välitöntä tunnelmaa koko huoneeseen.

-Pöydän ääressä on toisinaan myös mukava syödä. Etenkin viikonloppuiltoina meillä on tapana syödä matolla istualteen sen ääressä,  kynttilöiden palaessa ja jonkun hyvän ohjelman mennessä taustalla.

-Pöydästä on tullut myös Jamielille sopiva kuvausalusta. Lampaantaljalla Jamielin on pehmeä makoilla ja taustasta saa erottuvan ja raikkaan tunnelman kuviin.

-Jamiel viihtyy muutenkin pöydällä, etenkin mahalteen on kiva katsella ympäristöä ja rentoutua.

-Pöytä on ollut myös sopivan kokoinen aina Jaden leikeille ja siinä on ollut helppo askarrella ja piirrellä mun ollessa samassa huoneessa. Nykyään Jade harvoin enää leikkii siinä, mut enemmänkin siihen kertyy kaikkea muuta pikku tavaraa ja myös läksyjä siinä tehdään paljon.

Kuvailin eilen pöytää samalla kun Jamiel makoili siinä. Jamiel nyt on muutenki ihanin koristus mitä pöydän päällä voi olla.. Toinen on niin suloinen ja toi ihana pyllypystyssä jalat kippuralla asento sulattaa sydämen :)










Haluaisin pyytää seuraavat blogit mukaan
 lempipaikkansa esittelyyn


Ourjourney -blogin Tanjan
Napsahduksia -blogin Nadjan
ja
Elämä kuvina -Heidin




Täällä alkaa kaikki juuri heräilemään. Jamiel venyttelee. Jadella on kaveri yökylässä ja kaikki nukutaan olohuoneessa, tytöt patjoilla ja Jamiel mun vieressä. Nyt patjoilta kuuluu hihityksiä ja höpötystä. Ei muuta kuin aamupiirretyt päälle, kahvin keittoon ja aamupalan väsäykseen!
Ihanaa sunnuntaita kaikille! :)




.lla cami







lauantai 16. tammikuuta 2016

JAMIEL - 2viikkoa



Hei! Meillä on tää viikko kulunut taas niin vauhdikkaasti, et en oo malttanut keskittyä blogin kirjoittamiseen pariin päivään. Suunnittelin kyllä kovasti tiistaina tekeväni postauksen, kun Jamielkin täytti 2viikkoa, mutta se sitten jäi siinä tohinassa Miten tää aika nyt näin nopeasti menee, juurihan Jamiel vasta syntyi ja kohta tuleekin jo kolme viikkoa täyteen. 

Ollaan nyt nautittu tästä vauva-arjesta täysin siemauksin ja haettu vähän omaa rytmiä päiviin. Jamiel nukkuu suurimman osan, mutta hetkittäin heräilee ihmettelemään meitä ja ympärillä olevia asioita. Päivisin Jamiel nukkuu sitterissään ja yöt mun vieressä. Iltaisin ollaan otettu omaa aikaa muutaman tunti ja pötkötellään rauhassa sängyssä höpötellen. Jamiel tykkää makaa mun rinnan päällä mahalleen samalla kun katselen ohjelmia. Jamiel tykkää kun laulan sille. Ainakin haluan uskoa niin (vaikka Jade vähän ilkikurisesti väittikin et Jamiel kärsii ja saa vielä traumoja :D ). Aion laulaa Jaden väitöksistä huolimatta, koska Jamiel ihan selvästi rauhoittuu aina kuuntelemaan. Me myös kuunnellaan musiikkia paljon. Mulla on pari kappaletta joita soitin Jamielille silloin, kun se oli vielä mun mahassa ja nyt koitan testailla voikohan Jamiel muistaa niitä jos soitan niitä uudestaan. Oon meinaa kuullut, et vauvat voivat syntymänsä jälkeen rauhoittua paremmin kuullessaan tuttuja mahassa kuulemiaan ääniä, niin ihmisten kuin musiikinkin. Meinasinkin tän olevan myöhemmillä viikoilla avuksi, jos Jamielilla on vaikka mahavaivoja ja on vaikea rauhoittua tai sit ihan vain nukkumaankin mentäessä. Tää pikkutyyppi osaa jo kova äänisesti vaatia tarpeitaan, mutta nauttii tyytyväisenä heti kun on saanut haluamansa. Tällä viikolla Jamiel on alkanut heiluttelemaan enemmän käsiään ja tunkemaan sormia suuhunsa ja vaikka yritin leikata noita pienen pieniä kynsiä lyhemmäksi, niin siltin Jamiel on onnistunut saamaan itselleen pari pientä rupea poskeensa. Ollaan myös kuvailtu tosi paljon ja Jamiel on oikein kuvauksellinen nuori mies :D Yleisesti ottaen kaikki on ollut jotenkin tosi helppoa (ainakin vielä) ja turhaan pelkäsin, et joudun luopumaan esim. niistä mun pitkistä lämpimistä suihkuhetkistä. Jamielhan nukkuu niin paljon, että hyvin kerkeää ja Jade on voinut vielä auttaa olemalla samassa huoneessa heräämisen varalta. Täällä kerkee jopa siivota ja kokkailla ihan rauhassa. Ei kannata kuitenkaan nielaista ennen ku tipahtaa, sillä viikot vierii, Jamiel kasvaa ja hereillä olo lisääntyy :) Neuvolatäti kävi meillä torstaina punnitsemassa Jamielia (kaikki on lähtenyt hienosti käyntiin ja painokin on noussut jo 3650g) ja juttelemassa kuulumisia. Me ei päästy Jamielin kanssa liikkumaan neuvolaan päin, ku ollaan vieläkin ilman vaunuja. Mun serkkuhan ei meinaan päässytkään tulee suomeen silloin jouluna ja niinpä ne meille sovitut vaunut on edelleenkin siellä. Nyt suunnitellaan vaan miten me saataisiin ne helpoiten tänne ja koska me ollaan Madden (serkku) kanssa luonteeltamme sen verran aikaansaavia ihmisiä, ni mun ei kannata pidätellä ainakaan hengitystä niitä odotellessa :D Onneks ens viikolla saadaan toiselta ystävältä yhdet lainavaunut, ni päästään Jamielin kanssa vähän ulkoilemaankin. Nyt kun pakkaset on hellittänyt tohon 10-13 asteeseen, ni toi ilmahan suorastaan kutsuu kävelylle. Tuolla on niin kaunistakin! Lumihanki kimmeltää ja aurinko paistaa












.lla cami







sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kesäkuntoon


TERVETULOA KESÄKUNTO!


Hello! Joka tammikuu sama juttu ja tulihan se himo taaskin saada kroppa jonkun näköiseen kesäkuntoon. Ennen ku alan puhuu kesäkunnosta, ni pakko kertoo ensin miten "upeasti" mun aamu lähti käyntiin. No, ensinnäkin heräsin ennen kukon pierua kello 4.20 ja hoivailin Jamielia hetken, kunnes pieni taas nukahti. Siinä vaiheessa olin jo niin pirteä et päätin keittää kahvit ja tulla tänne sänkyyn juomaan. Selailin tässä sitten ihan rauhassa pari tuntia puhelinta ja päivittelin instagrammia, kunnes säikähdän ihan älyttömästi. Olin varma et nyt meni lapsivedet ja mietin jo ambulanssin soittoa kunnes muistin, et enhän mä ookkaan enää raskaana! Sit uskalsin vilkasta peiton alle ja siellähän mun jalkojen väliin unohtunu aamukahvi oli kumollaan ja lorisi pitkin sänkyä :D Eiku vaihtelee lakanoita ja heittää peittoo pesuun ja nyt kello onki niin paljon, ettei enää mitää järkee alkaa nukkumaan uudestaan ja silmät on ihan ristissä varmasti loppupäivän. Et homma meni ihan kirjaimellisesti päin reisiä tänä aamuna, mut nyt jo vähän huvittaa mun oma säikähtäminen, ku sydän pomppas kurkkuun asti ja luulin oikeesti et alan synnyttämään.






Noniin, nyt voin palata taas siihen kesäkunto aiheeseen! Eli taas olis kuntoilukuume. Tai ehkä enemmänkin kropan-saaminen-normaalitilaan-kuume. Inhoon sanaa laihduttaminen, joten en aio varsinaisesti alkaa laihduttelemaan, vaan yritän korjata etenkin ruokavalion terveelliseksi. Tiedän toki et olisihan se parempi, ku olisi ihan elämätapana se terveellinen syöminen ja pieni kuntoilu, mut mulla se ei vaan oo onnistunut. Mä teen aina sen mokan, et yritän muuttaa kaiken hetkessä ilman armopaloja ja vedän yhtäkkisen kuntospurtin niin teholla ja innoissani, et lopussa repsahdan ja koko into hommaan lopahtaa. Tällä kertaa lähen varovaisin askelin liikenteeseen ja teen just niin kuin hyvältä tuntuu. Onhan se kyllä hyvä, et tää kiinteytysbuumi tulee mulle edes kerran pari vuodessa mielummin, ku ei ollenkaan, haha. Viimeks mainitsin niistä raskauskiloista, jotka ei jäänytkään kaikki heti sairaalaan ja tiesin berliinimunkkien olevan enemmän syypää kiloihin ku raskauden, ni tadaa! Ne on nyt hävinny! Kymmenessä päivässä puntari näytti samaa ku ennen raskautta. Tosin mulla oli jo ennen raskautta muutama kilo ylimääräistä, mut ihan uskomatonta miten kroppa toimii itsestään. Johtuukohan se imetyksestä? (En edes imetä "täysillä", vaan tällä hetkellä on myös pulloruokinta käytössä) Laittaakohan imetys aineenvaihdunnan käymään kierroksilla? Herään meinaan joka yö ihan hiostuneena, vaikka tää kämppä on super kylmä ja illalla palelen. Joo, no vaikka ne kilot on lähtenyt, ni ei mun kroppa oo enään samallainen. Siksi en tykkää sanasta laihduttaminen. Kilot on vaan suuntaa antavia, mut oikeesti se ei kerro kropan kiinteydestä yhtään mitään. Vatsa pullottaa vielä ja ainoo mikä mun vartalossa on tällä hetkellä vähänki kiinteetä ja muodokasta on tissit ja seki johtuu maidon tuotannosta :D Oi voi. No, mut tässä kropassa on nyt ainakin haastetta. Nyt vaan terveelliseen ruokaan siirtyminen ja kuukauden päästä liiikunnan mukaan ottaminen. Kyllä se kroppa siitä lähtee pikkuhiljaa muokkaantumaan ja aion myös sallia herkuttelut silloin tällöin. Mielummin vaikka pieni määrä suklaata päivässä ku totaali repsahtaminen. Lisäsin instagramissakin jo muutaman uuden "Fitness-tilin" seuraamislistalle, jospa niistä saisi vähän lisämotivaatiota :)
Mites siellä? Onko tammikuu herättänyt sielläkin kuntoilukuumetta?





Nyt Jamiel alkaakin taas heräilemään joten lisään vaan nopeasti vielä postauksen kuvat ja aletaan jatkamaan meijän aamua toivottavasti vähän paremmissa merkeissä ku miten toi alku sujui :'D

-En sit kerinnyt lisäämään edes kuvia loppuun, kun Jamiel halusi heti syliin ja jatkan nyt uudestaan kun se taas nukkuu. Pakko oli tulla vielä muutenki kertoo et meijän aamu jatkui siihen malliin, et Jamielilla oli räjähtänyt aivan järkyttävä ydinpommi vaipassa. Se ydinpommi oli levinnyt bodyn selkämykseen ja ku otin vaipan pois, ni ydinpommikone jatkoi rajähtelyä ja sen jälkeen kaikki pyyhkeet ja loputkin vaatteet oli sinapilla kuorrutettuja. Lisää pyykkiä!! :D Ps. Teitä varmaan hirveesti kiinnostaa nää sinappijutut... Kakka ja pieru muuten molemmat onnistuttu mainitsemaan samassa kirjoituksessa. Tervesin Cami kolme vee. Lupaan et toi oli eka ja vika kakkavaippajuttu tässä blogissa, joten easy easy, no panic, no panic -


Ei muuta kun
Oikein hyvää sunnuntai aamua kaikille! :D





.lla cami




HELLO JANUARY


Hei! Vähän myöhään tässä hellouta tammikuulle huutelen, mut ajattelin tulla laittaa tänne pari tässä kuussa otettuu sekalaiskuvaa, joita on tullut räpsittyy, enkä nyt oikee keksinyt parempaakaan otsikkoa.. Ja tästä tuliki mieleen, et mähän voisinki tarkotuksella alkaa tekee joka kuukaus näistä sekalaiskuvista jonkun tälläsen pienen "HELLO" postauksen :)

Tässäpä siis pari kuvaa tammikuusta:
Kotia ja sisustusta.
Mä muka aina sisustan ja järjestän kauheena jotain, mut siltin täällä ei ikinä mikään oikeen muutu.
 Olohuoneeseen muuttanut sitteri on ehkä isoin muutos viimekuviin verrattuna :D

Meidän perhe kasvoi yhdellä ja meille muutti pieni suloisuus Jamiel ja koska puhun Jamielista muutenkin niin paljon, ni jätän tän nyt vain tähän :D

Tilasin mulle ja siskolle lahjaksi Victoria's secretin vartalosuihkeet. Muille on ihana antaa joskus jotain pikkulahjoja, mut on muuten itellekki! Mun perinteeks onkin jo muodostunu, et palkitsen itteni aina jollain pienellä lahjalla jos aloitan esimerkiks salilla käymisen, tiputan kilon painoo tai oon muuten vaan saavuttanu jotain merkityksellistä tai vähemmän merkityksellistä. Paljon parempi omatunto ostella "ei välttämättömiä" asioita. Ja jos vauva ja mahan uhraaminen leikeltäväks ei oo syy ostaa itelle lahjoja, ni ei sitte mikään! :D Tarkemmin ku ajattelee, ni vauvan saaminen ja itsensä antaminen raadeltavaksi on kyllä sen verran iso juttu, et voisin ostaa lahjan aina ku leikkauksella on kuukausipäivä. Ainaki ekan vuoden ajan! Jamielillekkin vois ostaa tai keksiä jotain kivaa aina sillon. Sehän meinaa täyttää tietenki samalla aina yhen kuukauden lisää. Ehkä voisin ostaa jonkun kivan uuden tutin, tuttipullon, vaatteen, söpön unikaverin tai viedä sen johonkin uuteen paikkaan tai tehä jonkun vauvahemmottelupäivän.. Ai vitsit, tää oli taas niin hyvä neronleimaus.
Mulla on täällä sormet jo melkein tilausnappulalla valmiina ja takapuoli heiluu innoissaan tuolilla ku mietin tilaisko vielä victoriaa seuraavalle kuulle vaiko jotain muuta, haha :D.
Ps. Tää Love Spell on muuten ihanan tuoksunen ja oon suihkutellu tätä nyt joka aamu ja iltasin aina suihkun jälkee.


Dansku (isosisko) toi mulle "selviytymispakkauksen", jossa oli mm. Suklaata, keksei (syöty jo!) matkakokoiset saippuat ja rasvat, kosteuspyyhkeitä, kynttilä, meikkipussi, kaakao vaahtokarkeilla, poppareita yms  :) Se halus antaa mulle jotain vauvan syntymän kunniaks, ku mäki tein Jadelle sen sisaruspakkauksen. Ihana sisko  Kiitos vielä Dansku jos satut lukee tän, kaikki herkut on melkee syöty ja vatsa kiittää taas!! Love juu 


Ois noita kuvia vaikka kuinka mut tässä ensimmäiset kivoimmat jotka löysin ja halusin jakaa :) Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kello on taas vaikka ja mitä ja kohta Jamiel herää yösyömään enkä oo kerinny íte vielä edes sänkyyn :D



GOOD NIGHT






.lla cami

torstai 7. tammikuuta 2016

Sairaala-aika - Jamielin ensipäivät



Jamiel nukkuu juuri mun vieressä sitterissä ja vilkuilen sitä vähän väliä. Jamiel on vallannut jo ison paikan mun sydämestä. Miten joku voi olla noin pieni ja suloinen. Hassua ajatella, et vielä viime viikolla katselin tyhjää sitteriä ja haaveilin vauvan näkemisestä. Huomaan ajattelevani tai puhuvani kokoajan Jamielista. Huomasin myös äsken sen, et mun jokainen viimeaikanen Facebook päivitys alkaa sanalla Jamiel, hups :D 






Lupasin aiemmin et kerron täällä vähän meijän sairaala-ajasta. Kaikkihan ei sujunut ihan nappiin. Olin tosi onnellinen Jamielista ja iloinen leikkauksen sujuvuudesta ja ensimmäinen yö meni hienosti. (Leikkauksesta tulossa erillinen postaus) Nukuin pienissä pätkissä ja välissä heräsin ruokkimaan Jamielia ja hoitaja kävi katsomassa meitä tietyin väliajoin. Neljän aikaan aamuyöstä huomattiin, et Jamielilla oli noussut kuume ja Jamiel jouduttiin viemään samantien lastenosastolle infektioepäilyn takia, kerros alemmaksi toiseen päähän sairaalaan tutkittavaksi. Olin ihan kauhuissani. Hoitajat rauhoitteli nukkumaan ja kertoi et lastenlääkäri ilmoittelee aamulla miten edetään. Sain särkylääkettä ja nukuin kaks tuntia, jonka jälkeen aloin odotella tietoja. Sain kuulla et Jamielilla aloitettiin antibioottikuuri ja joutuu olla osastolla seuraavaan päivään seurattavana. Aamu yhdeksältä pääsin ekan kerran Jamielin luokse ja tuntui kuin oltais oltu jo ikuisuus erossa. Itketti ihan kamalasti. Otin Jamielin heti ruokintaan ja makoilemaan mun paidan alle. Kävin synnärillä syömässä ja palasin takas siskon kanssa Jamielin luokse. Siellä se makasi yksin sängyssään eikä ketään muita ollut koko huoneessa. Olin järkyttynyt et Jamiel joutui olla yksin heti elämänsä toisena päivänään. Kävihän hoitajat siellä vähän väliä tarkistamassa tilannetta, mut ei se ollut sama asia. Jamielin olisi täytynyt saada olla mun kans kokoajan, eikä joutua heti kokemaan eroa mun läheltä. Jamielista ei oltu löydetty mitään, kuume laski ja labrakokeet oli puhtaita, mutta Jamielin lääkitystä jatkettiin ja tilannetta yhä seurailtiin. Seuraavaks kävin taas syömässä ylhäällä ja tuntui kun koko maailma kaatuis ympäriltä. Tuntui hirveältä olla erossa Jamielista. Mä tunsin olevani täysin voimaton. Mun maha jonka kanssa olin oppinut elämään oli poissa, vauva oli poissa ja mikään ei ollutkaan enään mun hallinnassa. Mun hormoonit oli sekaisin ku seinäkello ja lopuksi itkin kaikesta. En itkenyt enää pelkästään Jamielin vuoksi, vaan aloin ajatella kuinka kauheeta niillä vanhemmilla ja lapsilla on joiden perheessä lapsi sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon pitkiksi ajoiksi tai niitä vanhempia, jotka joutuu antamaan pienen keskosensa osastolle moniksi päiviksi tai jopa kuukausiksi. En pysty vieläkään ajattelemaan asiaa liikuttumatta. Mä lähes rukoilin hoitajilta, et saisin Jamielin yöksi viereen yläkertaan. Neljän aikaan iltapäivällä sain tiedon, et Jamiel pääsee puoli seitsemältä iltalääkkeen jälkeen mun mukaan synnärille, niillä ehdoin et käydään kaksi kertaa päivässä laitattamassa Jamielille antibiootit. Vaikka olin yli puolet ajasta Jamielin seurana osastolla, ni ne 16 tuntia oli pisimmät tunnit mitä oon kokenut. Olin todella helpottunut saadessani Jamielin takaisin ja seuraava aamu oli elämäni paras, ku sain herätä mun pienen vauvani vierestä. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla niin pienestä hetkestä. Käytiin seuraavana aamuna ja iltana hakemassa antibiootit ja sain kuulla mahdollisuudesta päästä kolmannen yön jälkeen kotiin. Jäätiin odottelemaan lastenlääkärin päätöstä ja vietettiin uudenvuodenaatto sairaalassa. Kaikki meni sen osalta just niin kuin olin suunnitellutkin. Kateltiin ikkunoista räjähtelevii ilotulituksia tunnelmavalaistussa perhehuoneessa, söin suklaata ja suolakeksei ja kippistelin cokiksella ja Jamiel maidolla :D Jamiel sai antibiootin vuoksi lisämaitoa. Perjantaina koitti ihana päivä ja Jamiel todettiin terveeksi ja saatiin lupa lähteä kotiin! En oo ikinä ollut näin onnellinen, niin kuin aikaisemminkin mainitsin. Tää kokemus sairaalassa vaan vahvisti mun tunteita Jamieliin ja ymmärrän vielä paremmin kuinka tärkeä on nauttia joka hetkestä jonka saan Jamielin kanssa olla Mikään tässä elämässä ei oo itsestäänselvyys.
Meillä on mennyt kotona ihanasti. Jamiel on "helppo" lapsi. Herää täsmällisesti kolmen tunnin välein öisin syömään ja nukahtaa uudestaan. Päivällä nukkuu, syö, kakkaa, pissaa ja välillä ihmettelee maailmaa ja meidän ääniä :) Jamiel nukkuu mun vieressä, enkä ajatellut laittaa vielä pitkään aikaan pinnasänkyyn. Haluan pitää Jamielin lähellä mua.

Me muuten kuvailtiin eilen Jamielin kanssa ja
saatiin ihania kuvia. Laitan muutaman tähän alle teidänkin iloksi










❤.lla cami






tiistai 5. tammikuuta 2016

Jamielin 1viikkoispäivä


Heippa! Meillä juhlitaan tänään Jamielin 1viikkoispäivää  Jamiel on nyt elänyt elämänsä ensimmäisen viikon mahan ulkopuolella ja kulunut viikko on ollut suuri muutos mun, Jaden sekä Jamielin elämässä. Me ollaan saatu uusi pieni perheenjäsen kotiimme ja Jamiel on päässyt vihdoin eroon mahan ahtaista tiloista, hengittänyt ensimmäiset ilmat keuhkoihinsa, napanuora muhun on katkaistu ja Jamiel on päässyt ensimmäistä kertaa tissille, päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa syliin ja saanut tuntea halauksen, puristanut ensimmäistä kertaa tiukasti mun sormea ja saanut ekaa kertaa katsella ympärilleen jossa kaikki nähty on uutta. Kuinka valtavasti Jamiel on tuonut jo iloa meidän elämään vain olemalla olemassa ja miten ihana tunne onkaan saada herätä tuon pienen vierestä aamuisin.. Tää viikko on ollut aivan huikea kokemus, eikä tätä rakkauden määrää pysty sanoin edes kuvailemaan. Mä oon vaan niin rakastunut. Mun sydän on pakahtua ku katson Jamielia. Niin pieni ihminen, niin vähän aikaa tunnettu, mutta siltin toinen on jo ihan uskomattoman rakas. Tää on vaa jotain niin älytöntä ja viikko on ollut tosi tunteellinen kaikinpuolin. Oon niin kiitollinen et ollaan saatu tää pieni meidän elämään ja ootan innolla seuraavia päiviä, viikkoja ja vuosia joita voidaan kokea keskenämme






Tänään me ollaan otettu paljon valokuvia viikkopäivän kunniaksi, ollaan nukuttu pitkään ja noustiin ylös vasta kun Jamiel oli tasan viikon ja kolme minuuttia vanha (kello 9.00). Muistelin herätessä viikkoa taaksepäin ku makasin vielä leikkauspöydällä ja näin Jamielin ekaa kertaa ja kuinka oisin niin halunnut pienen jo heti syliin, mut en pystynyt ottamaan. Nyt Jamiel sai viettää aamulla pitkään mun sylissä ja siinä me vain katseltiin toisiamme  Neuvolatätikin kävi tänään moikkaamassa meitä. Multa poistettiin tikit ja Jamiel punnittiin ja tarkastettiin. Kaikki on molemmilla hyvin, mun haava on lähtenyt parantumaan ja Jamiel voi hienosti ja oli saavuttanut syntymäpainonsakkin jo takaisin :) Mä en kylläkkään ole vielä saavuttanut mun normaalipainoa. Ei meinaa kaikki mun keräämä talvikerrasto ollutkaan vauvasta, vaan voin kiittää ja kumartaa niille mahapäivien berliinimunkkeille ja herkkupäiville :'D Ekana päivänä ku Jamiel oltiin leikattu ja kattelin mun mahaa luulin et ne on unohtanu mun sisälle toisen vauvan tai vähintään jonkun työkalusarjasetin. Ei mulla Jade aikana jäänyt tollasta kumpua! Noo, kuukauden päästä voin huutaa mahalle että täältä tullaan ja antaa heittää. Me aletaan meinaa Jamielin kanssa jumppaamaan ja mä vähennän herkkuja!


 Loppuun kuvia Jamielista ❤.







 PS.
Odotan et Jamiel herää ja päästään herkuttelemaan :D Jamielin viikkopäivän takia tietenkin. Jamiel pääsee mun rinnalle ja mä kerään viereen vähän herkkuja (suklaakonvehteja ja kahvia)  joita voin napostella Jamielin ruokaillessa.
 
 
PPS.
Jadesta on ollut iso apu Jamielin kanssa. Ne tulee tosi hyvin toimeen keskenään! :) Palaan aiheeseen vielä erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.
 
 
 
Hyvää viikon alkua kaikille!
PS. Huomenna on jo keskiviikko!
 
 
 
❤.lla Cami, Jade ja Jamiel