20 juttua maaliskuusta

❤Heippa hei, pitkästä aikaa!❤

Huh, mites mä aloittaisin. Viime kirjotuksestahan on jo lähes kuukausi. 

(Salkkarit menee tässä just taustalla ja ihmettelen samalla tota uutta Katariinaa.. Hassua, et se yhtäkkii vaihtu. Miltäköhän Jiristäki tuntuu?! :DD )

Ei vitsi, tästä kirjottamisesta taida tulla mitään.. Nyt mä jäin miettii, mikä tota Mariannee vaivaa ja kukakohan hullu toi Iidan "iskäki" on. Nonih, tää loppu, voin keskittyy taas kirjottamiseen.

Niin, eli mihin mä jäin.. Piti vissiin aloittaa ainakin kertomalla mitä kuukauden aikana on tapahtunut. No, oikeestaa ei paljon mitään, mut kuitenki kauheesti kaikkee.

Luettelen tässä vaikka 20 juttua, ni voitte päätellä miks oon nähnyt parhaakseni lukea hetken vain muiden blogeja :D

1. Aloitetaan vaikka siitä, et oon aivan korviani myöten täynnä viimeksi hehkuttamaani Jubel biisiä. 

2. Aion lopettaa biisien ripiitillä kuuntelun heti tästä päivästä lähtien.

3. Oon ollut tän kuukauden aikana tosi paljon vain kotona, lökäpökät jalassa ja hiukset takussa.

4. En oo siks enää oikee varma mitä kantsis pukee päälle, ku lähtee ihmisten ilmoille. 

 5. Selailin yks päivä hiusmalleja netistä ja kunnes huomasinkaa, ni olin jo sakset kädessä ja vaaleanpunainen väri päässä.

6. Onneksi laitoin shokkiväriä niin vähän hoitoaineen sekaan, et se ei tarttunut kunnolla ja lähti heti seuraavassa pesussa:D

7. Mun tekis mieli kokeilla uudestaan vähän reilummalla värimäärällä, mut en oo varma uskallanko.

 8. Oon miettiny keinoja, miten saisin Bambin koulutettuu sisäsiistiks. Se pissaa hiekkaan, mut isommat tarpeensa se vetää aina kylppärin lattialle riippumatta hiekan laadusta taikka astian puhtaudesta?! Kauhee haju ja kokoajan joutuu olla putsailemassa.

9. Huomaa, et oon ollut liikaa kotona.

10. Oon nähnyt tän kuun aikana ihanan paljon mun molempaa siskoa❤

11. Perjantaina oltiin risteilyllä.

12. Suurin osa matkustajista puhui venäjää. Halusin hirveesti tutustua uusiin ihmisiin, mut meni vähän hermo mun kielitaidottomuuden kans ja loppujen lopuks, ku onnistuin törmäämään varmaan laivan ainoisiin suomalaisiin, ni niistä osa sattukin olee samalta paikkakunnalta, siis hyvinkäältä! Mikä mäihä. Tutustuin kyllä myöhemmin mukaviin venäläisiinkin ja oli tosi hauskaa jutella niiden kanssa. Käytiin läpi samalla "ukrainan tilanteita" ja ties mitä ja hetken sadaosasekunnin mä jo pelkäsin, et ei kai must oo tulossa poliitikko.. :D

13. Alkukuusta olin ihan peloissani, et suomeen tulis sota. Päätin jättää uutisten lueskelun ja mielikuvituksen lennon vähemmälle.

14. Luettuani tän kirjotuksen alun, tunsin oloni ihan mummuksi jonka elämä pyörii tv-ohjelmien ympärillä.

 

15. Mä en taida julkasta tätä kirjotusta ollenkaan.

16. Oon just päättänyt, et tarviin jonkun tosi kivan ammatin. Oon 27, enkä vieläkään tiedä mitä musta tulee! :D Oon sitä mieltä, et kaikilla täytyy olla joku erityistaito mitä osaa/oppii hyvin. Toi ruuanlaittoala ei vissiin vaan ole ainakaan se mun juttu. Tänää se tuli taas osittain todistettua. Aloin innoissani, täynnä itseluottamusta vääntämään maailman parhaita mokkapaloja varmana siitä, et mussa on pakko olla jotain kokillisia lahjakkuuksia, koska siskoki on ihan huippu ruuanlaittaja. Ja mummiki. Ja äitiki oli. Ja no joo, kyllähän noita mun mokkapaloja syödä voi, mut pohja vaan on littana. Mul on joku taipumus tehä littanoita taikinoita. Ei tullu mitää gourmet mokkapaloja ja jos ei noin yksinkertanen onnistu, ni se niistä kokillisista lahjakkuuksista :D 
Jos mä kokeilisin ens kerralla jotain suolasta?!

 

17.  Keksin just, et mun lahjakkuus taitaa olla ennemminki ehkä ruuan syöminen, ku se sen itse loihtiminen. Voisin alkaa ammatikseni sellaseks maistelija/arvostelija/tuomariks johki, vaikka mastercheffiin! Ei yhtään korkeet tavotteet.

 18. Nii, mitäs tässä maaliskuussa onkaan tapahtunu..

19. Bambi saa välillä hirveitä hepuleita. Viime torstaina sillä näytti olevan kovasti jotain ongelmia mun isoa paperivalaisinta kohtaan ja se hyökkäs sen kimppuun. Voin sanoo, et nyt meillä on tosi uniikki paperivalaisin:D

20. En näköjään osaa kertoo tästä kuusta paljon mitään.
Tänään päivä meni ainakin tosi nopeesti, käytiin ystävän kanssa pienellä kävelyllä tuol keväisessä auringossa ja sit tultiinki meille kokkailemaan ruokaa ja näitä kuuluisia mokkapaloja, höpöttelyiden kera:) Ystävät on kyllä kultaakin kalliimpia.

 Ai nii ja ihan älyttömän ihanaa, et toi takatalvi on ohi ja kevät näyttää vihdoin olevan voitolla!❤

eipä tässä siis muuta, ku

HYVÄÄ KEVÄTTÄ

 kaikille! ❤

❤.lla Cami

Happy Tuesday

jälkikorjaus: Tänään on keskiviikko, cami, ei tiistai

HELLO!

Tänään on ollut niin ihana päivä, et tekis mieli vaan hehkuttaa ja vilkutella kaikille ohikulkijoillle, vaikka mitään erityistä ei oo edes tapahtunukkaan. Toi aurinko on vaan saanu ainaki mut ihan kevätfiiliksille ja tänään kaikki on näyttäny paljon valosammalta, niin ulkona ku mielessäkin ❤ Kevättä rinnassa siis! Siellä?!

 Ihan ekaks pakko heittää tännekki tää biisi, jota oon luukuttanu KOKO päivän ja tääki saa mut niin hyvälle tuulelle ja pistää väkisinkin pyllyn pyörimää :D

Tänään aamu alkoi 10vaille seiska ja ku olin saanut Jaden laitettua koulumatkalle,

 (yks päivä meinaa, ku saatoin Jadea kouluun tuli tomera käsky: "Et tuu enää yhtään pidemmälle! Etsä ymmärrä, et mäki haluun joskus yksinäistyä!" Joten eipä oo tarvinnut enää saatella:D ) ni olin jo heti ihan energiaa täynnä. 

Kaheksan jälkeen olin jo jumpannut, siivonnut, heittäny pyykit koneeseen ja vaihtanu keittiöön verhot. Join melkee pannun kahvii, laittauduin ja sit lähettiin kaverin kans pitkästä aikaa vaan ajelee ja kuuntelee musiikkia. 

Varokaa, tässä vaiheessa innostun selittämään Inka ja mun kaveruudesta, joka saattaa olla vähän pitkästyttävää kuunneltavaa, joten sit kannattaa siirtyä suoraan seuraavaan  palkkiin:D

Inka on yks mun parhaimmista ystävistä ja meil on aina ihan omat juttumme ja minne ikinä mennäänkää, ni saadaan kaikki näyttää tosi huvittavalle (omista mielistämme) ja nauramisesta ei tuu loppuu millään! Ollaa tunnettu niin kauan, et mua alkaa oikeestaa naurattaa jo pelkästään se, ku mietin mitä kaikkee meille onkaa sattunu ja tapahtunu vuosien varsilla:D Meille on ihan normaalia kyykistellä naurun lomassa jossain keskellä kaupan lattiaa ja purskahdella nauruun tilanteissa, johon se ei todellakaan olisi sopinut. Sit meil on myös outo kyky saada kaikki vartijat seuraamaan meitä, mikä ei oo ollenkaa imarreltavaa. Kerran eräskin vartija ensin seuras meitä koko kauppareissun ja vihdoin ku luultiin pääsevämme siitä eroon ja olo oli alkanu tuntuu, ku miltäki pahimmalta rikolliselta (vaikka mitään ei oltu tehtykkään), ni pois lähtiessä se sama tyyppi yhtäkkii pysäyttääkin vielä meijän hissin ja tulee sinne hiljasuuteen vaan seisoskelee ja vilkuilemaan vaivaantuneena, sanomatta sanaakaan. Mun taas ei tarvinnu ku nopeesti vaan vilkasta inkaa, ni hirveet naurun purskahdukset molemmilla ja viimeistää siinä vaiheessa näytetään epäilyttäviltä ja jos todellisuudessa ei, ni ainaki lapsellisilta alaikäsiltä teineiltä. Poliisien näkeminen saa meissä kans omituisia naurun hykerryksiä aikaseks, joka huomattiin taas tänään ABC.llä. Meijän ei kannata myöskään ikinä enää pelata inkan kans esim. aliasta, vaikka luultiin et ollaan tosi hyviä siinä, mut tunnetaankin varmaan nii hyvin, et meijän vastaukset menee ihan ojasta allikkoon eikä kumpikaan tajuu mistä toinen selittää. Muuten me ollaan kai aika normaaleja, paitsi kukaan ei oikee tykkää  (etenkää inkan mies)   et me lähetää kahestaa mihkää reissuilee. Eipä olla kyl ikinä -ainakaan tähän mennessä- mitään hyvää niillä reissuilla saatukkaan aikaseks, et ei sen puoleen, mut onpahan ainaki ikimuistoisia reissuja :D No, jokatapauksessa  (innostuin taas liikaa selittelee) piti vaan sanoo, et ihanaa ku on Inkanlainen ystävä ❤

Kotiin päästyäni (ja ku olin ensin taas fiilistelly tota ylimmäistä biisiä kymenennettä kertaa) kipasin käymää kaupassa ja tein mulle ja Jadelle pitkästä aikaa täytettyi kesäkurpitoja! Nam! Päivä kruunattu!

Päälle vielä bulgarian jogurttii (tungen sitä nykyää joka ruokaan, joku bulgarialaiskausi varmaan menossa) ja chilirouhetta, ni BON APETIT! Mitä pidätte esillepanosta?

Taidan ihan suosiolla olla yrittämättä mitään kauniimpaa ja annan mun siskon hoitaa tän ruokapuolen bloggauksen :D Dansku tekee aivan älyttömän ihanii ja hyvii ruokia ja osaa laittaakkin ne aina tosi hienosti esille:

  TÄSTÄ  pääset Danskun Facebookin ruokablogiin ja
 TÄSTÄ pääset Danskun ruokablogiin Love For All Seasons.iin. 

(maksettu mainos)  
Dansku saa kyl luvan sit maksaa mulle jälkikäteen tästä mainostuksesta ;D hahah.

Sit naapuri kanto yllätykseks vähän jälkkäriä! :)
 Kiitti naapuri! Just paistettuu protskulettuu, johon laitoin kohmeisii (kuulostaa taas nii houkuttelevalta nää mun ruokasanastot) vadelmii ja vähä banskuu. Mun on monta kertaa pitäny tehä näitä ite, mut en oo saanu aikaseks, Ihan sika hyvää, nammm!

n.1dl Mansikka dietmixii

1 kananmuna

3 valkuaista 

1 banaani

Soseuta ja paista! 

Blogit ja lehdet on täynnä näitä ohjeita ja joka puolella kaikki tuntuu tekevän protskulettuja.

Onks moni kokeillu ja jos on, ni millasel ohjeel?!:)

 Et sellanen tiistai (keskiviikko siis), nyt mä kuuntelen pari kertaa viel ton biisin ja hyppään sänkyyn ja jatkan taas aamulla ja ens viikolla en varmaa siedä koko biisiä enää täl menol.

BE HAPPY!

SWEET DREAMS!
❤

 

 ❤.lla Cami

Lapsuus muistoja ja kuvia menneisyydestä

HEJ PÅ DEJ!

Ehdotettiin, et tekisin kirjoituksen, johon laittelisin vähän kuvia minkä näkönen oon ollut ennen. Aika järkyttävää, pahimpia en meinaa edes laittaa :D 

Keräilin nyt kuitenki muutamii kuvii lapsuudesta ja niiltä nuoruusajoilta joita löysin.. (Ja nythän mä kuulostan jo joltain ihan ikälopultaki! Mut ei, kyl oon aatellu et pysyisin aina nuorena!)  Jouduin ottaa nää kuvat valokuvista (ei sillon laitettu kuvia vaan koneelle..), koska kaikki vähänki vanhemmat kuvat oli eri koneilla, joten luvassa on varmasti aika laadukasta materiaalii!

Mul on tollanen iso laatikko täynnä vanhoja kuvia ja löysin samalla ihania pikku lappusia, joita oon saanu lapsuuden ystäviltä. Tuli niin paljon rakkaita muistoja mieleen selatessa noita kaikkii kuvia, vaikka osa olikin ihan järkyttäviä!:D

Aloitan kertomalla ihan lapsuudesta!

Vuonna -86 siis synnyin ja äiti ja isi oli muuttanut muutama vuos ennen sitä ruotsista suomeen. Äitillä ja isillä oli jo kolme yhteistä lasta + äidin eka lapsi ensimmäisestä liitosta., joka oli jo muuttanut pois kotoaan. Mun ei pitäny ees syntyy, joten oon vissiin vähän niinku vahinkolapsi ;D Luultiin kai ekaks, et äidillä on joku sairaus, mut sit tadaa, se olikin raskaana ja mä tulla tupsahdin maailmaan. Iskä oli rakentanut niille ihanan talon, jossa sain tottakai asua kans lapsuuden. Miten mä selitänki näin hassusti nää jutut!?! Meillä oli -ei ehkä helpoin-, mutta ihana lapsuus ja rakastin mun perhettä ja sitä aikaa. Rakastan tottakai vieläkin, mut kuitenki. 9 vuotiaana ollessani, mun äiti menehtyi syöpään ja perhe joutui hajoomaan. Silloin muutin äidin siskolle ja sen miehelle asumaan, niistä tuli vähän niinku mun sijaisvanhemmat. Olin tosi onnekas, et pääsin niiden luokse, eikä tarvinnut muuttaa esim.joillekkin täysin tuntemattomille. Iskä ei pystynyt enää huolehtii meistä, vaikka olisi halunnutkin ja 8vuoden päästä äidin kuolemasta iskä menehtyi myös. Oon onnellinen, et sain niinkin pitkään olla molempien kanssa ja elää lapsuutta rakastamien ihmisten kanssa. Kaipaan sitä aikaa todella paljon, mut onneks on paljon ihania muistoja, joita kukaan ei pysty multa viemään. Mun ei pitänyt alkaa kirjoittaa tästä mitään romaania, mut taas nää ajatukset vaan vie eteenpäin. Noit lapsuuskuvia katellessa tuntu, ku ois tehnyt aikamatkustuksen taaksepäin..

Tässä kuitenkin kuva meijän ekasta kodista ja minä.

Isoveljen kans oltiin ihan paita ja peppu. Mä seurasin Joonaa joka paikkaan ja pakotin sen ja sen kavereitten olee aina mun kans. Niinhän se kyllä taitaa mennä vielä nykyisinkin.. :D Välillä tietty vähän tapeltiinkin ja välillä taas oltiin ihan ku bestiksii.

Ylhäällä mun 1.lk.n kuva. Alimmassa kuvassa oon Jaden ikänen, 8v.

15v

16v ?! ja 14v

18v ja tos hirveet meikit alavasemmalla 15?!:D (onks joku oikeesti päästäny mut ton näkösenä ulos!?)

Keskimmäisessä just täyttämäs 18v.

Nää on kaikki 2008 vuoden kuvia irc.galleriasta:D

2009 ja 2010

Ja no nykyisiä kuvia te varmaan ootteki nähny, ni niitä en jaksa laittaa :D

SEE YA LATER!!

 ❤.lla Cami

 

Lazy Day

Hellou!

Mua alko eilen loppujenlopuks ärsyttää ihan sikana

se koko pullataikina ja sen 3tunnin kohotuksen oottelun takii, mun leipomis into olikin jo ihan tipotiessään. Heitin suuttuneena koko pullataikinan jääkaappiin ja päätin et leivon vasta tänään, kävi miten kävi! :D Sit tänää, ku olin taas virittäytynyt leipomisfiiliksiin, ni huomasin et joku uuno oli unohtanut kaulimensa entiseen duunipaikkaan. No, viinipullollakin on ihan kiva kaulia ja kaikkien sivukomplikaatioitten jälkeen, niistä pullista tuli kuitenki loppujen lopuks tosi hyviä, vaikka itse sanonki :D 

Huomaa varmaan etten leivo pullia kovin usein, ku teen siitä näinki ison numeron täällä,haha.

Meijän kodin valtaa nyt ihana vanilijamantelipullan tuoksu!❤

Kohta voiskin hypätä sohvalle rentoutumaan viltin, tv.n ja pullan kera!

Pullantuoksuista 

sunnuntaita kaikille!

 ❤.lla Cami

PS.
Nyt ku sain yhdistettyy tän puhelimen koneeseen, ni laitan samalla tohon edelliseen postaukseen liittyen kuvan hangosta:) Toi on otettu joskus marraskuussa ja voi vitsit miten kaunista tuolla rannalla on  ❤ Jadesta on tullutkin räpsittyä paljon kuvia tuolla:)

 

Lomailua hangossa ja uus banneri

Heip!

Me ollaan kotona taas, back to home!:)

Tuli kyl heti vähän ikävä takas hankoon, tääl on jotenki nii hirveen hiljasta. Pitää pitää kokoaika telkkarii ja keittiön radioo päällä, et ei tuntuis niin tyhjältä ja onhan tässä onneks Jade joka höpisee täällä jatkuvalla syötöllä :D Mut silti, on sellanen jotain-puuttuu-olo. Eilinen lätkämatsikin oli yksin katottuna ihan eriluokkaa, ku poikien seurassa, josta ei ääntä puuttunu. Must on ihana kattoo miesten kans lätkää, tulee sellanen kotoinen fiilis, ku kaikki on innoissaan huutamassa kannustushuutoja. Sillon, ku oltiin pieniä ja asuttiin vielä kaikki sisarukset kotona, ni isoveljillä oli aina kavereidensa kanssa meillä kunnon kisakatsomo. Must se oli ihanaa ku oli niin paljon porukkaa ja ääntä, vaikka sainki tapella aina huoneeseen pääsystä :D

Vaihdoin Bannerin vähän kesäsempään! Keräsin kuvia, joista tulee mieleen kaikkea josta pidän ja joista varmasti myös kirjoittelenkin välillä. Ihanat VS jutut ja yleensäkki kaikki tuoksut ja rasvat, kesä, aurinko, meri, biitsit, kuvaus, hopea, valkoinen, sisustus, kynttilät, tunnelma, hauskanpito, juhliminen, drinkit, vaaleenpunainen, yksinkertaisuus, kynnet, shortsit, rusketus ja litteän vatsan tavoittelu :D

No anyway, hangos oli kivaa! :) Me ollaa Jaden kans yleensä pari yötä veljellä ja muutama yö Jessellä. Jesse on välillä myöhään töissä, enkä suostu jäädä sinne sen kämppään pimeellä yksin, enkä myöskään Jadenkaa kans. Sen asunto on yhteydessä sellaseen vanhaan, hienoon, isoon (ja pelottavaan) taloon meren rannalla.  

Otin tän netistä, koska en saa yhdistettyy mun puhelimen kuvia nyt koneeseen. Ja se et löysin tän museoviraston sivuilta, on mun mielest jo tarpeeks karmivaa :D

Kesäsin siellä käy enemmänkin porukkaa kesäasunnoillaan yms, mut talvisin siellä on tosi hiljasta ja pelkään oikeestaan koko sitä taloa, pihaa ja kaikkia niitä ikkunoita. Varsinki sellasii käytäväikkunoita, jotka näkee suoraan Jessen etuovelta. Saisin ihan varmaa sydärin, jos näkisin siellä jonkun kävelevän tai jostain ikkunasta kattois joku, vaikka siel ei pitäis olla muita. Mulle riitti jo se, et yks ilta Jessen kans siinä pihalla ollessa, alko kuuluu muualta talosta ihme kaikuvaa piippausta. Se oliki sit vaan rikkinäinen paljohälytin, mut olin silti jo ihan paniikis. Ainii tai sit sillon kerran kesällä ollessa se, ku olin illalla käymäs pihalla ja vilkasin ajatuksissani edessä olevaa ikkunaa, ni siinä istukin mies (joka oli tullut juuri lomailee kesäasunnolleen) pöydän ääressä. Meinasin pyörtyä sillonki säikähdyksestä, ku luulin et siel ei oo muita. Jesse pitää mua vissii vähän kahjona, ku pelkään kaikkee. 

Kannatti kattoo pienenä kaikki maailman kauhuleffat. Mä kyl rakastan katella kauhuleffoja vieläkin. Ensin katon innoissaan jonkun seurassa niitä ja sit ku oon taas yksin leffan jälkeen, saatankin pelkää pariyötä piilotellen varpaita peitonalla. 

Jees, eilen tultiin siis kotiin, siivosin, syötiin ja mentiin Jaden kanssa ajoissa nukkumaan. Tänään ollaan vaan vietetty rauhallista kotipäivää ja leivon tässä parhaillaa meille vanilija-mantelipullia.  Se vaan, et oon just kolme tuntii odottanu sen kohoomista ja nyt se on vihdoinki suostunu tekee sen! En tajuu mitä muka tein väärin?! Naapurikin kävi jo ihmettelemässä ensimmäisen tunnin aikana sitä mun littanaa taikinaa ja ehdotteli hiivan puuttumista. Hei haloo, en kai mäkää nyt niin hölmö oo! :D No mut kuitenki, ehkä nyt ku se on vihdoin kohonnut, ni on varmaa paras mennä äkkii leipoo ne loppuun. Mun tuurilla ne saattaa muuten lössähtää vaikkapa takas littanaks.

SEE YA!

 ❤.lla Cami