Kesäkuntoon

TERVETULOA KESÄKUNTO!

Hello! Joka tammikuu sama juttu ja tulihan se himo taaskin saada kroppa jonkun näköiseen kesäkuntoon. Ennen ku alan puhuu kesäkunnosta, ni pakko kertoo ensin miten "upeasti" mun aamu lähti käyntiin. No, ensinnäkin heräsin ennen kukon pierua kello 4.20 ja hoivailin Jamielia hetken, kunnes pieni taas nukahti. Siinä vaiheessa olin jo niin pirteä et päätin keittää kahvit ja tulla tänne sänkyyn juomaan. Selailin tässä sitten ihan rauhassa pari tuntia puhelinta ja päivittelin instagrammia, kunnes säikähdän ihan älyttömästi. Olin varma et nyt meni lapsivedet ja mietin jo ambulanssin soittoa kunnes muistin, et enhän mä ookkaan enää raskaana! Sit uskalsin vilkasta peiton alle ja siellähän mun jalkojen väliin unohtunu aamukahvi oli kumollaan ja lorisi pitkin sänkyä :D Eiku vaihtelee lakanoita ja heittää peittoo pesuun ja nyt kello onki niin paljon, ettei enää mitää järkee alkaa nukkumaan uudestaan ja silmät on ihan ristissä varmasti loppupäivän. Et homma meni ihan kirjaimellisesti päin reisiä tänä aamuna, mut nyt jo vähän huvittaa mun oma säikähtäminen, ku sydän pomppas kurkkuun asti ja luulin oikeesti et alan synnyttämään.

Noniin, nyt voin palata taas siihen kesäkunto aiheeseen! Eli taas olis kuntoilukuume. Tai ehkä enemmänkin kropan-saaminen-normaalitilaan-kuume. Inhoon sanaa laihduttaminen, joten en aio varsinaisesti alkaa laihduttelemaan, vaan yritän korjata etenkin ruokavalion terveelliseksi. Tiedän toki et olisihan se parempi, ku olisi ihan elämätapana se terveellinen syöminen ja pieni kuntoilu, mut mulla se ei vaan oo onnistunut. Mä teen aina sen mokan, et yritän muuttaa kaiken hetkessä ilman armopaloja ja vedän yhtäkkisen kuntospurtin niin teholla ja innoissani, et lopussa repsahdan ja koko into hommaan lopahtaa. Tällä kertaa lähen varovaisin askelin liikenteeseen ja teen just niin kuin hyvältä tuntuu. Onhan se kyllä hyvä, et tää kiinteytysbuumi tulee mulle edes kerran pari vuodessa mielummin, ku ei ollenkaan, haha. Viimeks mainitsin niistä raskauskiloista, jotka ei jäänytkään kaikki heti sairaalaan ja tiesin berliinimunkkien olevan enemmän syypää kiloihin ku raskauden, ni tadaa! Ne on nyt hävinny! Kymmenessä päivässä puntari näytti samaa ku ennen raskautta. Tosin mulla oli jo ennen raskautta muutama kilo ylimääräistä, mut ihan uskomatonta miten kroppa toimii itsestään. Johtuukohan se imetyksestä? (En edes imetä "täysillä", vaan tällä hetkellä on myös pulloruokinta käytössä) Laittaakohan imetys aineenvaihdunnan käymään kierroksilla? Herään meinaan joka yö ihan hiostuneena, vaikka tää kämppä on super kylmä ja illalla palelen. Joo, no vaikka ne kilot on lähtenyt, ni ei mun kroppa oo enään samallainen. Siksi en tykkää sanasta laihduttaminen. Kilot on vaan suuntaa antavia, mut oikeesti se ei kerro kropan kiinteydestä yhtään mitään. Vatsa pullottaa vielä ja ainoo mikä mun vartalossa on tällä hetkellä vähänki kiinteetä ja muodokasta on tissit ja seki johtuu maidon tuotannosta :D Oi voi. No, mut tässä kropassa on nyt ainakin haastetta. Nyt vaan terveelliseen ruokaan siirtyminen ja kuukauden päästä liiikunnan mukaan ottaminen. Kyllä se kroppa siitä lähtee pikkuhiljaa muokkaantumaan ja aion myös sallia herkuttelut silloin tällöin. Mielummin vaikka pieni määrä suklaata päivässä ku totaali repsahtaminen. Lisäsin instagramissakin jo muutaman uuden "Fitness-tilin" seuraamislistalle, jospa niistä saisi vähän lisämotivaatiota :)
Mites siellä? Onko tammikuu herättänyt sielläkin kuntoilukuumetta?

Nyt Jamiel alkaakin taas heräilemään joten lisään vaan nopeasti vielä postauksen kuvat ja aletaan jatkamaan meijän aamua toivottavasti vähän paremmissa merkeissä ku miten toi alku sujui :'D

-En sit kerinnyt lisäämään edes kuvia loppuun, kun Jamiel halusi heti syliin ja jatkan nyt uudestaan kun se taas nukkuu. Pakko oli tulla vielä muutenki kertoo et meijän aamu jatkui siihen malliin, et Jamielilla oli räjähtänyt aivan järkyttävä ydinpommi vaipassa. Se ydinpommi oli levinnyt bodyn selkämykseen ja ku otin vaipan pois, ni ydinpommikone jatkoi rajähtelyä ja sen jälkeen kaikki pyyhkeet ja loputkin vaatteet oli sinapilla kuorrutettuja. Lisää pyykkiä!! :D Ps. Teitä varmaan hirveesti kiinnostaa nää sinappijutut... Kakka ja pieru muuten molemmat onnistuttu mainitsemaan samassa kirjoituksessa. Tervesin Cami kolme vee. Lupaan et toi oli eka ja vika kakkavaippajuttu tässä blogissa, joten easy easy, no panic, no panic -

Ei muuta kun

Oikein hyvää sunnuntai aamua kaikille! :D

❤.lla cami

HELLO JANUARY

Hei! Vähän myöhään tässä hellouta tammikuulle huutelen, mut ajattelin tulla laittaa tänne pari tässä kuussa otettuu sekalaiskuvaa, joita on tullut räpsittyy, enkä nyt oikee keksinyt parempaakaan otsikkoa.. Ja tästä tuliki mieleen, et mähän voisinki tarkotuksella alkaa tekee joka kuukaus näistä sekalaiskuvista jonkun tälläsen pienen "HELLO" postauksen :)

Tässäpä siis pari kuvaa tammikuusta:

Kotia ja sisustusta.

Mä muka aina sisustan ja järjestän kauheena jotain, mut siltin täällä ei ikinä mikään oikeen muutu.

 Olohuoneeseen muuttanut sitteri on ehkä isoin muutos viimekuviin verrattuna :D

Meidän perhe kasvoi yhdellä ja meille muutti pieni suloisuus Jamiel ja koska puhun Jamielista muutenkin niin paljon, ni jätän tän nyt vain tähän :D

Tilasin mulle ja siskolle lahjaksi Victoria's secretin vartalosuihkeet. Muille on ihana antaa joskus jotain pikkulahjoja, mut on muuten itellekki! Mun perinteeks onkin jo muodostunu, et palkitsen itteni aina jollain pienellä lahjalla jos aloitan esimerkiks salilla käymisen, tiputan kilon painoo tai oon muuten vaan saavuttanu jotain merkityksellistä tai vähemmän merkityksellistä. Paljon parempi omatunto ostella "ei välttämättömiä" asioita. Ja jos vauva ja mahan uhraaminen leikeltäväks ei oo syy ostaa itelle lahjoja, ni ei sitte mikään! :D Tarkemmin ku ajattelee, ni vauvan saaminen ja itsensä antaminen raadeltavaksi on kyllä sen verran iso juttu, et voisin ostaa lahjan aina ku leikkauksella on kuukausipäivä. Ainaki ekan vuoden ajan! Jamielillekkin vois ostaa tai keksiä jotain kivaa aina sillon. Sehän meinaa täyttää tietenki samalla aina yhen kuukauden lisää. Ehkä voisin ostaa jonkun kivan uuden tutin, tuttipullon, vaatteen, söpön unikaverin tai viedä sen johonkin uuteen paikkaan tai tehä jonkun vauvahemmottelupäivän.. Ai vitsit, tää oli taas niin hyvä neronleimaus.
Mulla on täällä sormet jo melkein tilausnappulalla valmiina ja takapuoli heiluu innoissaan tuolilla ku mietin tilaisko vielä victoriaa seuraavalle kuulle vaiko jotain muuta, haha :D.
Ps. Tää Love Spell on muuten ihanan tuoksunen ja oon suihkutellu tätä nyt joka aamu ja iltasin aina suihkun jälkee.

Dansku (isosisko) toi mulle "selviytymispakkauksen", jossa oli mm. Suklaata, keksei (syöty jo!) matkakokoiset saippuat ja rasvat, kosteuspyyhkeitä, kynttilä, meikkipussi, kaakao vaahtokarkeilla, poppareita yms  :) Se halus antaa mulle jotain vauvan syntymän kunniaks, ku mäki tein Jadelle sen sisaruspakkauksen. Ihana sisko❤  Kiitos vielä Dansku jos satut lukee tän, kaikki herkut on melkee syöty ja vatsa kiittää taas!! Love juu ❤


Ois noita kuvia vaikka kuinka mut tässä ensimmäiset kivoimmat jotka löysin ja halusin jakaa :) Nyt on pakko mennä nukkumaan. Kello on taas vaikka ja mitä ja kohta Jamiel herää yösyömään enkä oo kerinny íte vielä edes sänkyyn :D

GOOD NIGHT

❤.lla cami

Sairaala-aika - Jamielin ensipäivät

Jamiel nukkuu juuri mun vieressä sitterissä ja vilkuilen sitä vähän väliä. Jamiel on vallannut jo ison paikan mun sydämestä. Miten joku voi olla noin pieni ja suloinen. Hassua ajatella, et vielä viime viikolla katselin tyhjää sitteriä ja haaveilin vauvan näkemisestä. Huomaan ajattelevani tai puhuvani kokoajan Jamielista. Huomasin myös äsken sen, et mun jokainen viimeaikanen Facebook päivitys alkaa sanalla Jamiel, hups :D 

Lupasin aiemmin et kerron täällä vähän meijän sairaala-ajasta. Kaikkihan ei sujunut ihan nappiin. Olin tosi onnellinen Jamielista ja iloinen leikkauksen sujuvuudesta ja ensimmäinen yö meni hienosti. (Leikkauksesta tulossa erillinen postaus) Nukuin pienissä pätkissä ja välissä heräsin ruokkimaan Jamielia ja hoitaja kävi katsomassa meitä tietyin väliajoin. Neljän aikaan aamuyöstä huomattiin, et Jamielilla oli noussut kuume ja Jamiel jouduttiin viemään samantien lastenosastolle infektioepäilyn takia, kerros alemmaksi toiseen päähän sairaalaan tutkittavaksi. Olin ihan kauhuissani. Hoitajat rauhoitteli nukkumaan ja kertoi et lastenlääkäri ilmoittelee aamulla miten edetään. Sain särkylääkettä ja nukuin kaks tuntia, jonka jälkeen aloin odotella tietoja. Sain kuulla et Jamielilla aloitettiin antibioottikuuri ja joutuu olla osastolla seuraavaan päivään seurattavana. Aamu yhdeksältä pääsin ekan kerran Jamielin luokse ja tuntui kuin oltais oltu jo ikuisuus erossa. Itketti ihan kamalasti. Otin Jamielin heti ruokintaan ja makoilemaan mun paidan alle. Kävin synnärillä syömässä ja palasin takas siskon kanssa Jamielin luokse. Siellä se makasi yksin sängyssään eikä ketään muita ollut koko huoneessa. Olin järkyttynyt et Jamiel joutui olla yksin heti elämänsä toisena päivänään. Kävihän hoitajat siellä vähän väliä tarkistamassa tilannetta, mut ei se ollut sama asia. Jamielin olisi täytynyt saada olla mun kans kokoajan, eikä joutua heti kokemaan eroa mun läheltä. Jamielista ei oltu löydetty mitään, kuume laski ja labrakokeet oli puhtaita, mutta Jamielin lääkitystä jatkettiin ja tilannetta yhä seurailtiin. Seuraavaks kävin taas syömässä ylhäällä ja tuntui kun koko maailma kaatuis ympäriltä. Tuntui hirveältä olla erossa Jamielista. Mä tunsin olevani täysin voimaton. Mun maha jonka kanssa olin oppinut elämään oli poissa, vauva oli poissa ja mikään ei ollutkaan enään mun hallinnassa. Mun hormoonit oli sekaisin ku seinäkello ja lopuksi itkin kaikesta. En itkenyt enää pelkästään Jamielin vuoksi, vaan aloin ajatella kuinka kauheeta niillä vanhemmilla ja lapsilla on joiden perheessä lapsi sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon pitkiksi ajoiksi tai niitä vanhempia, jotka joutuu antamaan pienen keskosensa osastolle moniksi päiviksi tai jopa kuukausiksi. En pysty vieläkään ajattelemaan asiaa liikuttumatta. Mä lähes rukoilin hoitajilta, et saisin Jamielin yöksi viereen yläkertaan. Neljän aikaan iltapäivällä sain tiedon, et Jamiel pääsee puoli seitsemältä iltalääkkeen jälkeen mun mukaan synnärille, niillä ehdoin et käydään kaksi kertaa päivässä laitattamassa Jamielille antibiootit. Vaikka olin yli puolet ajasta Jamielin seurana osastolla, ni ne 16 tuntia oli pisimmät tunnit mitä oon kokenut. Olin todella helpottunut saadessani Jamielin takaisin ja seuraava aamu oli elämäni paras, ku sain herätä mun pienen vauvani vierestä. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla niin pienestä hetkestä. Käytiin seuraavana aamuna ja iltana hakemassa antibiootit ja sain kuulla mahdollisuudesta päästä kolmannen yön jälkeen kotiin. Jäätiin odottelemaan lastenlääkärin päätöstä ja vietettiin uudenvuodenaatto sairaalassa. Kaikki meni sen osalta just niin kuin olin suunnitellutkin. Kateltiin ikkunoista räjähtelevii ilotulituksia tunnelmavalaistussa perhehuoneessa, söin suklaata ja suolakeksei ja kippistelin cokiksella ja Jamiel maidolla :D Jamiel sai antibiootin vuoksi lisämaitoa. Perjantaina koitti ihana päivä ja Jamiel todettiin terveeksi ja saatiin lupa lähteä kotiin! En oo ikinä ollut näin onnellinen, niin kuin aikaisemminkin mainitsin. Tää kokemus sairaalassa vaan vahvisti mun tunteita Jamieliin ja ymmärrän vielä paremmin kuinka tärkeä on nauttia joka hetkestä jonka saan Jamielin kanssa olla ❤ Mikään tässä elämässä ei oo itsestäänselvyys.
Meillä on mennyt kotona ihanasti. Jamiel on "helppo" lapsi. Herää täsmällisesti kolmen tunnin välein öisin syömään ja nukahtaa uudestaan. Päivällä nukkuu, syö, kakkaa, pissaa ja välillä ihmettelee maailmaa ja meidän ääniä :) Jamiel nukkuu mun vieressä, enkä ajatellut laittaa vielä pitkään aikaan pinnasänkyyn. Haluan pitää Jamielin lähellä mua.

Me muuten kuvailtiin eilen Jamielin kanssa ja
saatiin ihania kuvia. Laitan muutaman tähän alle teidänkin iloksi ❤

❤.lla cami

Jamielin 1viikkoispäivä

Heippa! Meillä juhlitaan tänään Jamielin 1viikkoispäivää ❤ Jamiel on nyt elänyt elämänsä ensimmäisen viikon mahan ulkopuolella ja kulunut viikko on ollut suuri muutos mun, Jaden sekä Jamielin elämässä. Me ollaan saatu uusi pieni perheenjäsen kotiimme ja Jamiel on päässyt vihdoin eroon mahan ahtaista tiloista, hengittänyt ensimmäiset ilmat keuhkoihinsa, napanuora muhun on katkaistu ja Jamiel on päässyt ensimmäistä kertaa tissille, päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa syliin ja saanut tuntea halauksen, puristanut ensimmäistä kertaa tiukasti mun sormea ja saanut ekaa kertaa katsella ympärilleen jossa kaikki nähty on uutta. Kuinka valtavasti Jamiel on tuonut jo iloa meidän elämään vain olemalla olemassa ja miten ihana tunne onkaan saada herätä tuon pienen vierestä aamuisin.. Tää viikko on ollut aivan huikea kokemus, eikä tätä rakkauden määrää pysty sanoin edes kuvailemaan. Mä oon vaan niin rakastunut. Mun sydän on pakahtua ku katson Jamielia. Niin pieni ihminen, niin vähän aikaa tunnettu, mutta siltin toinen on jo ihan uskomattoman rakas. Tää on vaa jotain niin älytöntä ja viikko on ollut tosi tunteellinen kaikinpuolin. Oon niin kiitollinen et ollaan saatu tää pieni meidän elämään ja ootan innolla seuraavia päiviä, viikkoja ja vuosia joita voidaan kokea keskenämme ❤

Tänään me ollaan otettu paljon valokuvia viikkopäivän kunniaksi, ollaan nukuttu pitkään ja noustiin ylös vasta kun Jamiel oli tasan viikon ja kolme minuuttia vanha (kello 9.00). Muistelin herätessä viikkoa taaksepäin ku makasin vielä leikkauspöydällä ja näin Jamielin ekaa kertaa ja kuinka oisin niin halunnut pienen jo heti syliin, mut en pystynyt ottamaan. Nyt Jamiel sai viettää aamulla pitkään mun sylissä ja siinä me vain katseltiin toisiamme ❤ Neuvolatätikin kävi tänään moikkaamassa meitä. Multa poistettiin tikit ja Jamiel punnittiin ja tarkastettiin. Kaikki on molemmilla hyvin, mun haava on lähtenyt parantumaan ja Jamiel voi hienosti ja oli saavuttanut syntymäpainonsakkin jo takaisin :) Mä en kylläkkään ole vielä saavuttanut mun normaalipainoa. Ei meinaa kaikki mun keräämä talvikerrasto ollutkaan vauvasta, vaan voin kiittää ja kumartaa niille mahapäivien berliinimunkkeille ja herkkupäiville :'D Ekana päivänä ku Jamiel oltiin leikattu ja kattelin mun mahaa luulin et ne on unohtanu mun sisälle toisen vauvan tai vähintään jonkun työkalusarjasetin. Ei mulla Jade aikana jäänyt tollasta kumpua! Noo, kuukauden päästä voin huutaa mahalle että täältä tullaan ja antaa heittää. Me aletaan meinaa Jamielin kanssa jumppaamaan ja mä vähennän herkkuja!

 Loppuun kuvia Jamielista ❤.

 PS.

Odotan et Jamiel herää ja päästään herkuttelemaan :D Jamielin viikkopäivän takia tietenkin. Jamiel pääsee mun rinnalle ja mä kerään viereen vähän herkkuja (suklaakonvehteja ja kahvia)  joita voin napostella Jamielin ruokaillessa.

 

 

PPS.

Jadesta on ollut iso apu Jamielin kanssa. Ne tulee tosi hyvin toimeen keskenään! :) Palaan aiheeseen vielä erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.

 

 

 

Hyvää viikon alkua kaikille!

PS. Huomenna on jo keskiviikko!

 

 

 

❤.lla Cami, Jade ja Jamiel

 

 

DECEMBER29 - BABY

HEI! Me tultiin eilen kotiin! Meitä on nyt kolme❤ Me mentiin mahan kanssa sillon joskus viime vuonna (no okei, 29.joulukuuta) sinne sairaalan aamu seitsemäksi ja mun sisko oli meijän tukena. Mua jännitti ihan hulluna vasta leikkauspöydällä ja mun koko kroppa tärisi pelosta. Leikkaus meni nopeesti ja kaikki sujui täydellisesti, eikä toipumisessa ollut mitään ongelmia niin kuin Jaden aikoina. Mulle syntyi ihana, terve ja kova ääninen poika kello 8.57. En ollut ikinä nähnyt mitään niin ihanaa. Poika on 47cm pitkä ja painoa oli kertynyt 3301g. Mä itkin ku näin babyn. Olin niin onnellinen ja oon edelleen. Voin ihan rehellisesti sanoa, et en oo ikinä ollut näin onnellinen. Musta tuntuu et Jamiel on se mun puuttuva palanen joka mun elämästä oli jäänyt uupumaan. Mulla on kaks ihanaa lasta enkä vois enempää olla onnellisempi, ku saan olla näiden kahden äiti ❤ Kirjoittelen myöhemmin lisää sairaala-ajasta ja kuulumisia miten meijän arki on lähtenyt kotona käyntiin, mutta tässä kuvia ensitunnelmista tähän hetkeen:

 

 

 

Me toivotellaan täältä kaikille

oikein ihanaa ja onnellista tätä vuotta❤.

Tästä vuodesta tulee ihan varmasti 

unohtumaton ja yksi ihanimmista vuosista mitä oon elänyt! ❤

xoxo

❤.lla Cami, Jade ja Jamiel