torstai 7. tammikuuta 2016

Sairaala-aika - Jamielin ensipäivät



Jamiel nukkuu juuri mun vieressä sitterissä ja vilkuilen sitä vähän väliä. Jamiel on vallannut jo ison paikan mun sydämestä. Miten joku voi olla noin pieni ja suloinen. Hassua ajatella, et vielä viime viikolla katselin tyhjää sitteriä ja haaveilin vauvan näkemisestä. Huomaan ajattelevani tai puhuvani kokoajan Jamielista. Huomasin myös äsken sen, et mun jokainen viimeaikanen Facebook päivitys alkaa sanalla Jamiel, hups :D 






Lupasin aiemmin et kerron täällä vähän meijän sairaala-ajasta. Kaikkihan ei sujunut ihan nappiin. Olin tosi onnellinen Jamielista ja iloinen leikkauksen sujuvuudesta ja ensimmäinen yö meni hienosti. (Leikkauksesta tulossa erillinen postaus) Nukuin pienissä pätkissä ja välissä heräsin ruokkimaan Jamielia ja hoitaja kävi katsomassa meitä tietyin väliajoin. Neljän aikaan aamuyöstä huomattiin, et Jamielilla oli noussut kuume ja Jamiel jouduttiin viemään samantien lastenosastolle infektioepäilyn takia, kerros alemmaksi toiseen päähän sairaalaan tutkittavaksi. Olin ihan kauhuissani. Hoitajat rauhoitteli nukkumaan ja kertoi et lastenlääkäri ilmoittelee aamulla miten edetään. Sain särkylääkettä ja nukuin kaks tuntia, jonka jälkeen aloin odotella tietoja. Sain kuulla et Jamielilla aloitettiin antibioottikuuri ja joutuu olla osastolla seuraavaan päivään seurattavana. Aamu yhdeksältä pääsin ekan kerran Jamielin luokse ja tuntui kuin oltais oltu jo ikuisuus erossa. Itketti ihan kamalasti. Otin Jamielin heti ruokintaan ja makoilemaan mun paidan alle. Kävin synnärillä syömässä ja palasin takas siskon kanssa Jamielin luokse. Siellä se makasi yksin sängyssään eikä ketään muita ollut koko huoneessa. Olin järkyttynyt et Jamiel joutui olla yksin heti elämänsä toisena päivänään. Kävihän hoitajat siellä vähän väliä tarkistamassa tilannetta, mut ei se ollut sama asia. Jamielin olisi täytynyt saada olla mun kans kokoajan, eikä joutua heti kokemaan eroa mun läheltä. Jamielista ei oltu löydetty mitään, kuume laski ja labrakokeet oli puhtaita, mutta Jamielin lääkitystä jatkettiin ja tilannetta yhä seurailtiin. Seuraavaks kävin taas syömässä ylhäällä ja tuntui kun koko maailma kaatuis ympäriltä. Tuntui hirveältä olla erossa Jamielista. Mä tunsin olevani täysin voimaton. Mun maha jonka kanssa olin oppinut elämään oli poissa, vauva oli poissa ja mikään ei ollutkaan enään mun hallinnassa. Mun hormoonit oli sekaisin ku seinäkello ja lopuksi itkin kaikesta. En itkenyt enää pelkästään Jamielin vuoksi, vaan aloin ajatella kuinka kauheeta niillä vanhemmilla ja lapsilla on joiden perheessä lapsi sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalahoitoon pitkiksi ajoiksi tai niitä vanhempia, jotka joutuu antamaan pienen keskosensa osastolle moniksi päiviksi tai jopa kuukausiksi. En pysty vieläkään ajattelemaan asiaa liikuttumatta. Mä lähes rukoilin hoitajilta, et saisin Jamielin yöksi viereen yläkertaan. Neljän aikaan iltapäivällä sain tiedon, et Jamiel pääsee puoli seitsemältä iltalääkkeen jälkeen mun mukaan synnärille, niillä ehdoin et käydään kaksi kertaa päivässä laitattamassa Jamielille antibiootit. Vaikka olin yli puolet ajasta Jamielin seurana osastolla, ni ne 16 tuntia oli pisimmät tunnit mitä oon kokenut. Olin todella helpottunut saadessani Jamielin takaisin ja seuraava aamu oli elämäni paras, ku sain herätä mun pienen vauvani vierestä. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla niin pienestä hetkestä. Käytiin seuraavana aamuna ja iltana hakemassa antibiootit ja sain kuulla mahdollisuudesta päästä kolmannen yön jälkeen kotiin. Jäätiin odottelemaan lastenlääkärin päätöstä ja vietettiin uudenvuodenaatto sairaalassa. Kaikki meni sen osalta just niin kuin olin suunnitellutkin. Kateltiin ikkunoista räjähtelevii ilotulituksia tunnelmavalaistussa perhehuoneessa, söin suklaata ja suolakeksei ja kippistelin cokiksella ja Jamiel maidolla :D Jamiel sai antibiootin vuoksi lisämaitoa. Perjantaina koitti ihana päivä ja Jamiel todettiin terveeksi ja saatiin lupa lähteä kotiin! En oo ikinä ollut näin onnellinen, niin kuin aikaisemminkin mainitsin. Tää kokemus sairaalassa vaan vahvisti mun tunteita Jamieliin ja ymmärrän vielä paremmin kuinka tärkeä on nauttia joka hetkestä jonka saan Jamielin kanssa olla Mikään tässä elämässä ei oo itsestäänselvyys.
Meillä on mennyt kotona ihanasti. Jamiel on "helppo" lapsi. Herää täsmällisesti kolmen tunnin välein öisin syömään ja nukahtaa uudestaan. Päivällä nukkuu, syö, kakkaa, pissaa ja välillä ihmettelee maailmaa ja meidän ääniä :) Jamiel nukkuu mun vieressä, enkä ajatellut laittaa vielä pitkään aikaan pinnasänkyyn. Haluan pitää Jamielin lähellä mua.

Me muuten kuvailtiin eilen Jamielin kanssa ja
saatiin ihania kuvia. Laitan muutaman tähän alle teidänkin iloksi










❤.lla cami






8 kommenttia:

  1. Apua niin suloinen!! <3 Onneksi kaikki kuitenkin meni sitten loppujen lopuksi hyvin ja sait Jamielin viereen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on <3 :) Joo loppu hyvin kaikki hyvin ja pääasia et Jamielil on kaikki kunnossa, mut kyl sitä taas eritavalla muistaa arvostaa elämistä :)

      Poista
  2. Mie melkee itken täällä tätä lukiessani.. Hormoonit :D Liikutun muutenki hirmu herkkään. :D

    Rupes pelottaa jos iteki joutuu kokee jotai vastaavaa. Tuntiki tollei ois kauheeta olla erossa! Onneks teil meni kaikki kuitenki hyvin ja pääsitte pian kotii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei <3 Tääl on hei kans hormoonit niin sekasin et oikeen hävettää jo tää jatkuva tunteilu. Luulin et raskaiden jälkeen hormoonit vähän tasottuis, mut ehei, ei mulla ainakaa :'D Normaalisti en ihan helpolla itke, vaikka aika herkkis oonkin, mut nyt tuntuu et ei tarvii tulla ku esim. hyvä biisi radiosta ni oon jo tippalasis:

      Toivotaan et sulla ja vauvalla menee kaikki hyvin :) Mut jos sektioo meinasit ni monissa sairaaloissa erotetaan noin tunniks kaheks leikkauksen jälkeen, eli siks aikaa ku oot ite heräämössä. Se on kuitenkin vähän erijuttu ku vauvalla tuskin on mitään hätää sen aikaa ja saa olla sillä aikaa isän (tai tukihenkilön) sylissä :)

      Poista
    2. Mie itkin vko ennen jouluu kanarialla delfiinien esityksen ajan iha vuolaasti. Se oli nii upee ta :'DD Että herkkiskö :D

      Niijoo. No onneks voi olla isän kaa vauva, että ei noi hirveetä oo ninku jos ois iha yksin! Joo kiitti, toivottavasti kaikki menis hyvin :)

      Poista
  3. Eiiii en kestä miten söpö söpöläinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jamiel kiittää, mäkään en kestä!! :D <3

      Poista