tiistai 5. tammikuuta 2016

Jamielin 1viikkoispäivä


Heippa! Meillä juhlitaan tänään Jamielin 1viikkoispäivää  Jamiel on nyt elänyt elämänsä ensimmäisen viikon mahan ulkopuolella ja kulunut viikko on ollut suuri muutos mun, Jaden sekä Jamielin elämässä. Me ollaan saatu uusi pieni perheenjäsen kotiimme ja Jamiel on päässyt vihdoin eroon mahan ahtaista tiloista, hengittänyt ensimmäiset ilmat keuhkoihinsa, napanuora muhun on katkaistu ja Jamiel on päässyt ensimmäistä kertaa tissille, päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa syliin ja saanut tuntea halauksen, puristanut ensimmäistä kertaa tiukasti mun sormea ja saanut ekaa kertaa katsella ympärilleen jossa kaikki nähty on uutta. Kuinka valtavasti Jamiel on tuonut jo iloa meidän elämään vain olemalla olemassa ja miten ihana tunne onkaan saada herätä tuon pienen vierestä aamuisin.. Tää viikko on ollut aivan huikea kokemus, eikä tätä rakkauden määrää pysty sanoin edes kuvailemaan. Mä oon vaan niin rakastunut. Mun sydän on pakahtua ku katson Jamielia. Niin pieni ihminen, niin vähän aikaa tunnettu, mutta siltin toinen on jo ihan uskomattoman rakas. Tää on vaa jotain niin älytöntä ja viikko on ollut tosi tunteellinen kaikinpuolin. Oon niin kiitollinen et ollaan saatu tää pieni meidän elämään ja ootan innolla seuraavia päiviä, viikkoja ja vuosia joita voidaan kokea keskenämme






Tänään me ollaan otettu paljon valokuvia viikkopäivän kunniaksi, ollaan nukuttu pitkään ja noustiin ylös vasta kun Jamiel oli tasan viikon ja kolme minuuttia vanha (kello 9.00). Muistelin herätessä viikkoa taaksepäin ku makasin vielä leikkauspöydällä ja näin Jamielin ekaa kertaa ja kuinka oisin niin halunnut pienen jo heti syliin, mut en pystynyt ottamaan. Nyt Jamiel sai viettää aamulla pitkään mun sylissä ja siinä me vain katseltiin toisiamme  Neuvolatätikin kävi tänään moikkaamassa meitä. Multa poistettiin tikit ja Jamiel punnittiin ja tarkastettiin. Kaikki on molemmilla hyvin, mun haava on lähtenyt parantumaan ja Jamiel voi hienosti ja oli saavuttanut syntymäpainonsakkin jo takaisin :) Mä en kylläkkään ole vielä saavuttanut mun normaalipainoa. Ei meinaa kaikki mun keräämä talvikerrasto ollutkaan vauvasta, vaan voin kiittää ja kumartaa niille mahapäivien berliinimunkkeille ja herkkupäiville :'D Ekana päivänä ku Jamiel oltiin leikattu ja kattelin mun mahaa luulin et ne on unohtanu mun sisälle toisen vauvan tai vähintään jonkun työkalusarjasetin. Ei mulla Jade aikana jäänyt tollasta kumpua! Noo, kuukauden päästä voin huutaa mahalle että täältä tullaan ja antaa heittää. Me aletaan meinaa Jamielin kanssa jumppaamaan ja mä vähennän herkkuja!


 Loppuun kuvia Jamielista ❤.







 PS.
Odotan et Jamiel herää ja päästään herkuttelemaan :D Jamielin viikkopäivän takia tietenkin. Jamiel pääsee mun rinnalle ja mä kerään viereen vähän herkkuja (suklaakonvehteja ja kahvia)  joita voin napostella Jamielin ruokaillessa.
 
 
PPS.
Jadesta on ollut iso apu Jamielin kanssa. Ne tulee tosi hyvin toimeen keskenään! :) Palaan aiheeseen vielä erillisessä kirjoituksessa myöhemmin.
 
 
 
Hyvää viikon alkua kaikille!
PS. Huomenna on jo keskiviikko!
 
 
 
❤.lla Cami, Jade ja Jamiel
 


 

4 kommenttia:

  1. Voi mite ihanaa <3 Ois kiva kuulla sektiosta lisää siult.:) Oon 99% varma, että haluan puukosta sitku aika tulee. Ekan kohilla ei ollu missään nimessä inhimillinen alatiesynnytys ollenkaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kuulostipa rajulta toi puukosta ottaminen :'D joo, mä en ois uskaltanu alkaa edes kokeilemaan koko synnytystä.. Oli vissiin rankka synnytys teillä ekan kanssa? Ja nii, voin tehä sektiosta postauksen :)

      Poista
  2. Sun blogia on todella ihana lukea :) Olet kyllä todella rakastava äiti ja välität lapsistasi paljon! <3 Onko lapsilla sama isä tai kuuluuko isät/isä lapsien elämään ollenkaa? Ajattelin kun et ainakaan blogissa kirjota asiasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,ihana kommentti ja kiva kuulla että tykkäät lukea <3 Lapsilla on eri isät :)

      Poista