Cee's Diary: Jade 7v ❤

Hello!

Tänään mun pikku muruseni täytti seitsemän! ❤ (niinku otsikosta varmaan ilmi kävikin)

Jos "synnytys" tarinani ei kiinnosta kaikkia, niin suosittelen lämpimasti tässä kohtaa hyppäämään tekstin loppuun.. :D

Seitsemän vuotta siitä, ku aamulla seitsemältä, seitsemäs helmikkuuta, mentiin sairaalaan ja tiedossa oli suunniteltu sektio. En ollut nukkunut koko edellisenä yönä ja jännitti ihan hirveesti! Vihdoinkin se 9 kuukauden odotus palkittaisiin ja saisin oman vauvani syliin ❤

Nimi oli jo päätetty melkein saman tien, kun saimme tyttäreni isän kanssa tietää, että tyttö on tulossa, Jade.

Vaihtoehtoja oli monia ja pelkäsin, jos emme heti päätä nimeä käy samanlailla, kun meidän silloiselle kissalle.. :D

Kissan nimi oli eka Hugo, sit en tykännytkään siitä nimestä ja vaihdoin sen Divaan, sen jälkeen Gismoksi, sit Gideksi ja pariksi muuksi.. Kisu parka oli ihan sekaisin, kun kaikki huuteli sitä eri nimellä. Loppujen lopuksi siitä tulikin vain Kisu.

Siellä sitä sairaalassa sitten odoteltiin ja mut laitettiin leikkaus kondikseen, kärrättiin silmiä häikäisevän valoisaan saliin, jossa humisi inhottavasti ja joka suorastaan kuhisi tuntemattomia sairaalapuvuissaan. Ne kaikki toivottivat mulle kuorossa hyvät huomenet, osa pyöräytti mut pöydälle ja osa piikitti epiduraalia, joka meni pieleen ja luulin ekan kerran sinä aikana, et kohta kuolen. Toinen piikki onneks tehos ja puuduin niinku pitääkin.

Jostain tupsahti vielä mies kirurgi, esitteli itsensä ja muutaman minuutin päästä

Jade oli jo ulkona!

En kuitenkaan kuullut vauvan rääkäisyä,

niinku kaikissa leffoissa, joissa nainen synnyttää,

vaan ensimmäisenä sali tuntui pidättävän hengitystä, kunnes itse kirurgi rikkoi hiljaisuuden rääkäisemällä ja totesi perään kuinka pitkä napanuora Jadella on. Sen jälkeen kuului vasta se Jaden suloinen pieni rääkäisy!:) ❤

Jade käärittiin kapaloon ja tuotiin mun naaman eteen hetkeksi, silittelin otsalla sen pehmeetä poskee ja katselin maailman suloisinta tyttö vauvaa.

(jokainen äiti ajattelee varmasti noin, että oma on TOTTAKAI suloisin )

Pituus 47 cm

Paino 2844 grammaa

Aika klo. 8.50

9/9

Jade lähti isänsä kanssa ensipesulle ja mua alettiin ompelee. Liikutuin todella paljon Jaden näkemisestä ja pelkäsin kauheesti, et jos purskahdan itkuun, ne ei saa mun mahaa ommeltuu kiinni, koska no, luulin et mun maha repee kokonaan ja ties mitä kaikkea älytöntä.. :D

Sit mut kärrättiin heräämöön, jossa vilskettä sitten riittikin.

Siellä mä sit luulin toisen kerran, et kuolen. Puudutusaineen teho alko loppumaan, mä en saanu henkee ja tärisin ihan hulluna. Mulle annettiin vähän väliä lisähappea ja suoneen lääkitystä. Oloa ei helpottanut se, kun vieressä oleva papparainen näytti olevan myös kuoleman kielissä, huohotti ja huusi kuolevansa, joten kaikki hoitajat ryntäs sen luokse. Mun oli pakko tehdä sama perässä, jotta ne hoitajat huomais et mäki oon kuolemassa.. :D nyt tää jo naurattaa, mut sillon ajattelin, et jos tästä vielä selviin, ni en IKINÄ tee toista lasta! :D

(no se päätös on jo unohtunut)

Lopuksi kaikki meni hyvin ja pääsin huoneeseen Jaden kanssa ❤

Kaikki se tuska oli todella ollut sen arvoista, ku palkintona sai oman tytön syliin!:)

Siel huoneessa, jossa kaikki vauvat oli sängyissään riveissä, huomasin ehkä ekan kerran, kuinka erin näköisiä vastasyntyneetkin voi olla!

(en ollut ikinä ennen ollut mikään vauvaihminen)

Sairaalassa kävi paljon vieraita ensimmäisinä päivinä katsomassa uutta ihanaa tulokasta :)

Mul oli vaan aika kova kipulääkitys siellä ja olin siks vähän tokkurainen, enkä muista kaikkea kunnolla. Eksyilin aina käytävälläkin, ku hain ruokaa.

Oltiin sairaalassa kolme yötä ja kotiuduttiin tyytyväisinä, kun Jaden paino oli saatu tarpeeksi nousemaan ❤

Mitäköhän tässä just tapahtui, mun piti ihan nopeesti vaan kertoo, et seitsemän vuotta sit olin sairaalassa ja sain maailman ihanimman tyttöseni.. Innostuin vähän.

Täytyy varmaan kirjottaa tonne alkuun joku varoitus.. :D